Varhainen kaunokirjallisuus
Suurin osa Joycen kaunokirjallisuudesta on omaelämäkerrallista, eli se perustuu hänen omiin elämänkokemuksiinsa. Vaikka hän lähti kotimaastaan, hänen teoksensa pohjautuvat pääasiassa Irlantiin, perheeseen ja roomalaiskatolilaisuuteen.
Joycen Dubliners on viidentoista novellin kokoelma. Hän sai teoksen kirjoitettua valmiiksi vuonna 1904, mutta se voitiin julkaista vasta kymmenen vuotta myöhemmin, koska Britannian hallituksen mielestä se sisälsi asioita, jotka loukkasivat kuningasta. Vuonna 1916 julkaistu A Portrait of the Artist as a Young Man (Taiteilijan muotokuva nuorena miehenä) on puoliksi omaelämäkerrallinen (kirjailijan omaan elämään perustuva) romaani nuoruudesta (teinivuosista). Se on tarina Stephen Dedaluksesta, nuoresta kirjailijasta, joka kapinoi nuoruutensa ympäristöä vastaan. Hän hylkää isänsä, perheensä ja uskontonsa ja päättää romaanin lopussa Joycen tavoin lähteä Irlannista. Hänen nimensä tulee kreikkalaisesta mytologiasta (tarinat, jotka kertovat jumalista tai selittävät luonnonilmiöitä). Myytissä Dedalus teki sokkelon pitääkseen minotauroksen (hirviö, joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi härkä). Hänet vangittiin labyrinttiin poikansa Ikaroksen kanssa. Paetakseen hän teki siivet höyhenistä ja vahasta, mutta Ikaros lensi liian lähelle aurinkoa, joka sulatti vahan, jolloin Ikaros kuoli syöksyessään mereen. Joycelle ja muille hänen jälkeensä Stephen Dedaloksesta tuli kaikkien taiteilijoiden symboli. Stephen esiintyy uudelleen Ulysseksessä, Joycen ehkä arvostetuimmassa romaanissa.