- ”Oikea kuvantaminen ja analyysi on elintärkeää oikean lonkkakivun hoidon määrittämiseksi.”
- Lonkkakivun fyysinen tutkimus
- ”Mikä aiheuttaa lonkkakipuni?”
- Lonkkapoikkeavuuksien arviointi
- ”Minulla on toistuvaa nivuskipua.”
- Testaus
- ”Lonkkani pitää napsahtelevaa ääntä.”
- Potilaille voidaan tehdä joitakin seuraavista tutkimuksista:
”Oikea kuvantaminen ja analyysi on elintärkeää oikean lonkkakivun hoidon määrittämiseksi.”
Oikea lonkkakipudiagnoosi on tärkeää oikean hoidon saamiseksi. Erikoistuminen ja vertaansa vailla oleva kokemus ovat Lonkkakipupalvelun hoitohenkilökunnan tunnusmerkkejä. HSS:ssä käytettävissä olevat kehittyneet lonkkakiputestit auttavat asiantuntijoitamme oikean diagnoosin tekemisessä ja oikean hoidon toteuttamisessa. Lonkkanivelkipujen diagnosoimiseksi tehdään sekä fyysinen tutkimus että radiologiset tutkimukset. Ilman kokeneen radiologin virallista lukemaa hienovaraiset röntgenlöydökset (esim. repeämät, infektiot, systemaattiset sairaudet, kasvaimet jne.) voivat jäädä havaitsematta, kunnes poikkeavuus on edennyt niin pitkälle, että muu kuin kuvantamisen asiantuntija voi tunnistaa sen. Diagnoosin viivästyminen lisää hoitokustannuksia ja voi vaikuttaa merkittävästi hoitoon ja potilaan lopputulokseen. Lonkkakipupalvelun ammattitaitoinen henkilökunta auttaa potilaita ja perheitä ymmärtämään lonkkakipua ja kaikkia käytettävissä olevia hoitovaihtoehtoja.
Lonkkakivun fyysinen tutkimus
Palvelun lääkärin suorittaman fyysisen tutkimuksen aikana arvioidaan potilaan kävelyä eli tapaa, jolla potilas kävelee. Seuraavaksi tutkitaan potilaan lonkan liikelaajuus, jotta saadaan selville, tuleeko lonkkakipua aiheuttava ongelma selkärangasta, onko suuressa trokanteerissa bursiittia tai esiintyykö iliotibiaalisen kaistan kireyttä. Lääkäri tarkistaa myös potilaan lonkan sisä- ja ulkorotaation, etsii jalan pituuseroja, testaa lonkan lihasvoimaa ja testaa selän liikelaajuutta.
”Mikä aiheuttaa lonkkakipuni?”
Lonkkapoikkeavuuksien arviointi
Lonkkakivun diagnosoinnissa ratkaisevassa asemassa ovat lääketieteelliset kuvantamismenetelmät, mukaan lukien röntgenkuvaus ja magneettikuvaus (MRI). Röntgenkuva voi paljastaa reisiluun pään tai kaulan ja acetabulaarisen reunan ylimääräisen luun. Magneettikuvaus voi paljastaa ruston ja labrumin haurastumista tai repeämiä.
Joskus on löydettävä keino erottaa toisistaan lonkkanivelestä säteilevä kipu ja alavatsasta säteilevä kipu. Tätä varten lonkkaan voidaan ruiskuttaa steroidikipulääkettä. Jos kipu tulee lonkkanivelestä, injektio lievittää potilaan kipua ja vahvistaa diagnoosin lonkkakivusta. Kun tämä on varmistettu, voidaan suorittaa asianmukainen kuvantaminen, jotta voidaan paremmin ymmärtää, miten kipua voidaan lievittää. Jos kipu ei lievity, kipu tulee lonkkanivelen ulkopuolelta ja lisätutkimukset ovat tarpeen.
”Minulla on toistuvaa nivuskipua.”
Testaus
Vaikka potilaille on saatettu tehdä testejä ennen HSS:ään saapumista, kehittyneiden laitteidemme avulla tehdyt lisätestit voivat paljastaa aiemmin huomaamattomia tiloja tai ongelmia. HSS:n radiologian & kuvantamisryhmä on kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustettu johtava keskus huippuluokan, tuki- ja liikuntaelinten, ortopedisen, reumatologisen, kliinisen ja tutkimuskuvantamisen alalla. Vuosittain tehdään noin 200 000 tuki- ja liikuntaelimistön kuvantamistutkimusta (mukaan lukien magneettikuvaus, tietokonetomografia (CT), ultraääni ja ydinlääketiede), joista noin 132 500 on tavanomaista röntgenkuvausta (röntgenkuvausta) ja interventiotoimenpiteitä.
”Lonkkani pitää napsahtelevaa ääntä.”
Potilaille voidaan tehdä joitakin seuraavista tutkimuksista:
röntgensäteily
Röntgensäteily (röntgenkuvaus) on yleisimmin ja useimmin käytetty diagnostinen kuvantamistekniikka. Röntgenkuvaus muistuttaa valokuvan ottamista muotokuvastudiossa. Röntgenteknikko (RT) käyttää ei-näkyviä röntgensäteitä (lyhyempi aallonpituus) luodakseen kuvan samalla tavalla kuin valokuvaaja käyttää näkyvää valoa. Röntgenlaite lähettää sähkömagneettisia aaltoja (säteilyä), jotka kulkevat kehon läpi ja valottavat filmiä, joka näyttää kehon sisäisen rakenteen. Röntgensäteistä aiheutuva säteilyaltistus ei ole haitallista, mutta lääkäri ryhtyy erityisiin varotoimiin, kun raskaus on mahdollinen.
”Vaikka potilaat saattavat joskus saapua vastaanotolle ilman röntgenkuvia selittäen, että heidän lääkärinsä sanoi, että ”ne olivat normaalit”, röntgenkuvasta voidaan silti saada runsaasti tietoa.”
Luut, kasvaimet ja muu tiivis aines näkyvät valkoisina tai vaaleina, koska ne absorboivat säteilyä. Vähemmän tiheät pehmytkudokset ja luun murtumat päästävät säteilyn läpi, jolloin nämä osat näyttävät röntgenfilmillä tummemmilta. Joskus potilaille annetaan bariumsulfaattia tai väriainetta, jotta tietyt elimet erottuisivat kuvassa.
Kuvassa näkyvät kehon rakenteet, ja sitä kutsutaan röntgenkuvaksi tai röntgenkuvaksi. Röntgenkuvat havainnollistavat kehon rakenteita suhteessa niiden tiheyteen. Mitä tiheämpi kudos (luu verrattuna rasvaan), sitä vähemmän röntgensäteitä sen läpi kulkee.
MRI
MRI on diagnostinen testi, joka kuvaa sekä pehmytkudosta että luuta. Magneettikuvaus kuvaa pehmytkudosvaurioita ja poikkeavuuksia suuremmalla herkkyydellä ja spesifisyydellä kuin tavanomaiset kuvantamismenetelmät. Hospital for Special Surgery -sairaalassa on asiantuntemusta korkearesoluutioisesta magneettikuvauksesta, jolla voidaan osoittaa nivelruston, jänteiden patologian, ääreishermojen kuvantamisen ja muiden pehmytkudosrakenteiden hienoja yksityiskohtia, joita ei aina näytetä tavanomaisissa magneettikuvaustutkimuksissa.
CT-kuvaus
CT on lyhenne sanoista Computed Tomography (tietokonetomografia), joka on eräänlainen röntgentutkimus, jossa kehosta saadaan digitaalisia kuvia käyttämällä ohutta röntgensäteilyä, jonka avulla saadaan yksityiskohtaisempi, poikkileikkauskuva kehosta.
Erityiskohtaisempi selitys eri testeistä löytyy HSS:n radiologian ja kuvantamistutkimusten osastolta.