BY ADAM PERLMUTTER
Musiikkinuotinnus voi näyttää asiaan vihkiytymättömän silmissä vähemmän musiikillisilta symboleilta kuin linnuilta puhelinjohdossa tai hyönteisiltä, jotka ryömivät sivuilla – salaperäiseltä informaatiolta, jonka kanssa heillä ei ole aavistustakaan, mitä tehdä. Monet nuottikirjoitusta lukevat kuitenkin pitävät sitä korvaamattomana apuvälineenä, jonka avulla he voivat oppia uutta musiikkia ja jakaa sitä muiden kanssa ja oppia samalla tuntemaan instrumenttinsa paremmin.
Voidaksesi ottaa kaiken hyödyn irti tästä lehdestä, joka on täynnä nuotteja kappaleita ja oppitunteja jokaisessa numerossa, sinun ei tarvitse ryhtyä virtuoosimaiseksi nuotinlukijaksi. Mutta olisi hyvä olla edes hieman perillä siitä, miten nuottikirjoitus toimii. Kuten kitaralla ja muillakin soittimilla, myös ukuleleen merkinnät välitetään tyypillisesti useilla eri tavoilla – tavallisella nuottikirjoituksella, jota kuka tahansa koulutettu muusikko osaa lukea, sekä tabulatuurilla ja sointukehyksillä, jotka ovat ukulele- ja jopa virityskohtaisia.
Tässä on kattava alkuopas, joka kattaa kaikki näillä sivuilla tyypillisesti esiintyvät merkintätavat minkä tahansa ukuleletyypin osalta. Käteväksi referenssiksi voit ladata ilmaisen PDF-tiedoston notaatio-oppaasta täältä. Omista osa harjoitusajastasi opettelemalla, miten nuottikirjoitus toimii – ja lukemalla uutta musiikkia – ja nuo oudot symbolit muuttuvat rikkaiksi musiikillisesta informaatiosta.
Vakiomuotoinen nuottikirjoitus
Vakiomuotoinen nuottikirjoitus kirjoitetaan viisiriviselle nuottiviivalle, jossa nuotit ovat aakkosjärjestyksessä A:sta G:hen. Aina kun ohitat G:n, nuottien järjestys toistuu alkaen A:sta.
Nuotin kesto määräytyy kolmen elementin perusteella: nuottipään, nuotin varren ja nuotin lipun. Kokonainen nuotti (w) vastaa neljää iskua. Puolikas nuotti ( h ) on nimensä mukaisesti puolet siitä: kaksi iskua. Neljännesnuotti (q) on yksi isku, kahdeksasnuotti ( e ) on puolet iskusta ja 16. nuotti (x) on neljännesnuotti (neljä 16. nuottia per isku).
Murtoluku (4/4, 3/4 jne.) musiikkikappaleen alussa – tai missä tahansa muussa kohdassa sävelen sisällä – ilmaisee tahdin. Ylempi numero kertoo, kuinka monta iskua kussakin tahdissa on, ja alempi numero ilmoittaa kunkin tahdin rytmisen arvon (4 = neljäsosanuotti, 8 = kahdeksasosanuotti, 2 = puolisävel jne.). Useimmiten kohtaat ukulele-musiikkia, joka on kirjoitettu 4/4-tahdissa – neljä neljäsosanuottia tahtia kohti, joka tunnetaan myös tavallisena tahtilajina ja joka joskus ilmaistaan symbolilla. Symboli, joka näyttää ”c:ltä” ja jonka läpi kulkee pystysuora viiva, tarkoittaa ”cut time” – kaksi puolta nuottia per tahti, joka on nopeissa tahdeissa käytetty metri. Valssi- eli 3/4-tahti (kolme neljäsosanuottia per tahti) on toinen yleinen metri ukulele-kirjallisuudessa.
Sointukaaviot
Sointukaaviot (eli kehykset tai otteet) tarjoavat kaikentasoisille soittajille nopean ja helpon tavan lukea nuotteja. Sointukaaviossa pystysuorat viivat kuvaavat ukulelen kieliä – vasemmalta oikealle, kielet 4:stä 1:een – kun taas bundit näkyvät vaakasuorina viivoina. Paksu ylin viiva edustaa soittimen mutteria; jos viiva on ohut, se edustaa bundia, jonka numero on merkitty kehyksen oikealle puolelle. Ruudukon sisällä olevat pisteet osoittavat, mihin sormet on asetettava koskettimistolla, ja kehyksen yläpuolella olevat numerot viittaavat käytettäviin sormiin (1 = etusormi, 2 = keskisormi, 3 = rengassormi ja 4 = pikkusormi). Samalla 0 tarkoittaa, että jousi soitetaan auki, ja X tarkoittaa, että jousi hiljennetään tai jätetään soittamatta.
Tässä on neljä yleistä ukulele-ääntä. Huomaa, että viimeisessä kehyksessä käytetään paksua vaakasuoraa viivaa edustamaan barrea – yhtä sormea, joka asettuu poikki ja painaa useita kieliä – tässä tapauksessa ensimmäinen sormi painaa kieliä 1 ja 2 bundilla 3.
Tabulatuuri
Tabulatuuri on toinen usein käytetty notaatiomuoto sormitetuissa instrumenteissa. Siinä käytetään neljää vaakasuoraa viivaa kuvaamaan ukulelen neljää kielijänteestä, joista ensimmäinen kielijänne on ylhäällä ja neljäs alhaalla. Numerot viittaavat kyseisillä kielillä soitettaviin kitaroihin.
Notaation ja tabulatuurin välinen suhde vaihtelee sen mukaan, minkälaista ukeeta soitat. Reentrantissa (tai korkeassa G:ssä), joka on yleisimmin käytetty viritys Ukulelessa, sopraano-, konsertti- tai tenoriukella avoimien sävelten nuottikirjoitus näyttää alla esitetyllä tavalla. Matala G, jossa neljäs jousi on oktaavia alempana, jolloin neljä jousta putoavat peräkkäisessä säveljärjestyksessä, on kuvattu seuraavassa tahdissa. Baritoniukee on viritetty samoihin nuotteihin kuin kitaran neljä ylintä sävelkorkeutta, kuten kolmannessa tahdissa näkyy. Huomaa, että vaikka kitara soi oktaavin alempana kuin standardinotaatioon kirjoitettuna, baritoni-ukke kirjoitetaan usein sävelkorkeudella.
Ukulelen standardinotaatio ja tabulatuuri on suunniteltu tandemkäyttöön – voit saada rytmiset tiedot ensin mainitusta ja kitarisormien sijoittelun jälkimmäisestä.
Esittely
Sormitukset
Aivan kuten sointukehysten kohdalla, myös fretting-käden sormituksia ehdotetaan toisinaan pienillä numeroilla notaatiossa. Noutokäden sormitukset kuvataan usein vakio- ja tabulatuurimerkintöjen välillä siten, että kutakin sormea kuvataan kirjaimella: p edustaa peukaloa, i etusormea, m keskisormea ja a rengassormea. Muista, että nuottikirjoituksessa esitetyt sormitukset ovat vain ehdotuksia; jos löydät itsellesi paremmin sopivan tavan, käytä sitä aina rohkeasti.
Musiikissa, jota soitetaan sormituksella tai plektralla, alaspäin (kohti lattiaa) ja ylöspäin (kohti kattoa) suuntautuvat sormitukset esitetään seuraavasti. Viivat notaatiossa ja tabulatuurissa osoittavat, että edellisen soinnun – tässä tapauksessa G:n – soittamista on jatkettava.
Kapot
Jos käytetään kapoa, roomalainen numero ilmaisee bundin, johon kapo on sijoitettava. Vakiomerkinnät ja tabulatuuri kirjoitetaan ikään kuin capo olisi kitaran mutteri. Esimerkiksi sävelmä, joka soitetaan käyttäen G-avaimen sointumuotoja ja sormituksia, kirjoitetaan G-avaimessa riippumatta siitä, mihin kapo on sijoitettu. Samoin capon pitämät avoimet sävelet kirjoitetaan avoimina sävelinä. Tässä esimerkissä musiikki soitetaan G:ssä, ja kapo on toisen bundin kohdalla, jolloin se kuulostaa kirjoitettua askeleen korkeammalta, A-duuri-säveltä.
Viritykset
Ellei toisin mainita, ukulelen musiikki on tavallisessa reenivirityksessä, jousi 4 jouselle 1, G C E A. Jos kappale on vaihtoehtoisessa virityksessä, kuten G C E G tai G B D G, tämä tieto ilmoitetaan välittömästi ennen merkintää. Näissä virityksissä merkintä vastaa nuottien todellisia sävelkorkeuksia. Mutta jos ukulele asetetaan viritykseen, jossa jouset säilyttävät saman suhteen toisiinsa – esimerkiksi puolen askeleen verran madallettuna (F# B D# G#) – niin sävelkorkeudet kirjoitetaan niin kuin ne olisi soitettu tavallisessa virityksessä.
Artikulaatiot
Nuotin artikuloimiseksi ukulelella on useita tapoja. Kaksi tai useampia eri nuotteja, jotka on yhdistetty slurseilla (kaarevilla viivoilla, joita ei pidä sekoittaa solmioihin, jotka yhdistävät saman sävelkorkeuden omaavia nuotteja) standardimerkinnöissä ja tabulaattorissa, voidaan soittaa hammer-oneilla ja/tai pull-offeilla. Matalammat nuotit, jotka on slurrattu korkeampiin, soitetaan hammer-oneina; korkeammat nuotit, jotka on slurrattu matalampiin, pull-offeina.
Slide on fretting-käden nivellys, jota edustaa vinoviiva. Jos viiva edeltää nuottia, kyseiseen nuottiin tulee liu’uttaa epämääräisestä, matalammasta kohdasta; jos viiva seuraa nuottia, liu’utetaan alaspäin. Liukusuunta määräytyy viivan suunnan mukaan. Esimerkiksi liu’uta tahdissa 1 ylöspäin seitsemäs sävel B:hen ja seuraavassa tahdissa alaspäin pois kyseisestä nuotista. Jos kyseessä on legato-slide – kaksi tai useampi nuotti, jotka on yhdistetty liu’ulla, kuten tahdeissa 3 ja 4 – poimi ensimmäinen nuotti ja liu’uta sitten toiseen tai muihin nuotteihin.
Legato-nuotti – nuottiin johtava nopea ornamentti, joka soitetaan tavallisimmin jonkinlaisella liu’ulla – merkitään tavallisessa notaatiomerkinnöissä pienellä nuotilla, jossa on varren halki kulkeva katkoviiva, joka on tabulointikirjaimessa yhdistetty pieneen numeroon. Ensimmäisessä alla olevassa esimerkissä poimitaan nuotti viidennellä koskettimella olevasta F:stä tahdissa ja isketään sitten nopeasti seitsemännellä koskettimella olevaan G:hen. Toinen esimerkki suoritetaan nopeana vetona toisesta koskettimesta olevasta B:stä avoimeen A-kielijänteeseen. Kolmannessa esimerkissä avoimet A- ja E-kielet soitetaan samanaikaisesti (vaikka näyttääkin siltä, että A soitetaan yksinään), minkä jälkeen vasaroidaan välittömästi kolmannen nuotin C-kielelle.
Harmoniat
Luonnolliset harmoniat ovat soinnun kaltaisia ääniä, jotka tuotetaan koskettelemalla kevyesti kieliä suoraan kitaralangan yläpuolella painamatta alas. Harmoniset sävelet esitetään tavallisessa notaatiossa timantinmuotoisina nuotteina ja tabulaattorissa tavallisina numeroina, joiden parina on tekstimerkintä harm. Ukulelessa harmonisia sointuja soitetaan yleisimmin bundesilla 12, 7 ja 5, kuten alla on esitetty.
Kertaukset
Nuotissa toistuvan musiikin välittämiseen käytetyt navigointivälineet voivat olla suuri sekaannuksen lähde. Toistosymbolit sijoitetaan toistettavan kohdan alkuun ja loppuun, kuten alla on esitetty. Eteenpäin toistosymboli (jossa on pisteitä oikealla puolella) kannattaa jättää huomiotta ensimmäisellä kerralla; kun tulet taaksepäin toistosymbolin (pisteitä vasemmalla puolella) kohdalle, hyppää takaisin eteenpäin toistoon. Kun seuraavan kerran tulet takautuvan toiston kohdalle, jätä se huomiotta ja jatka eteenpäin, ellet näe ohjeita, kuten ”toista kolme kertaa.”
Jaksolla on usein erilainen loppu jokaisen toiston jälkeen, kuten alla olevassa esimerkissä. Soita, kunnes osut takaperin toistoon ensimmäisessä lopetuksessa (tahdin 2 kautta), hyppää sitten takaisin eteenpäin toistoon tahdissa 1 ja soita kyseinen tahti uudelleen läpi. Sen jälkeen ohita tahti 2 (ensimmäinen lopetus), siirry suoraan toiseen lopetukseen (tahti 3) ja jatka (ei näy notaatiossa).
D.S. tarkoittaa dal segno eli ”merkistä”. Se ilmoitetaan yleensä sellaisella ohjeella kuin D.S. al Coda, joka yksinkertaisesti käskee sinua palaamaan musiikin pariin merkin kohdalla ja jatkamaan, kunnes sinua kehotetaan hyppäämään codaan Kuten tässä on esitetty notaatiossa, soita tahti 5 läpi ja siirry sitten D.S. al Coda -ohjeen mukaisesti merkin kohdalle tahdissa 2. Soita, kunnes näet ohjeen To Coda (tahdin 3 lopussa), ja siirry sitten codaan (tahti 6).
D.C. tarkoittaa da capo eli ”alusta alkaen”. Siirry kappaleen alkuun, kun kohtaat tämän merkinnän. Fine tarkoittaa lopetusta, joten D.C al Fine kertoo, että sinun on palattava kappaleen alkuun ja soitettava, kunnes näet merkinnän Fine, joka päättää kappaleen. Kun olet esimerkiksi navigoinut alla olevan tahdin 6 läpi, palaa takaisin tahtiin 1 ja soita tahdin 2 loppuun.
Huomaa, että yleensä sekä D.S. että D.C. voidaan käyttää joko al Coda- tai al Fine-merkin kanssa ja että kappaleessa voi olla useita merkkejä ja koodoja.
Jos kaikki nämä D.S.s. ja D.C.s. tuntuvat sinusta edelleen siansaksalta, ei hätää. Aivan kuten sointujen soittamisen ja melodioiden soittamisen opettelu, myös nuottikirjoituksen oppiminen vaatii hieman vaivaa. Mutta kun olet viettänyt tarpeeksi aikaa sen parissa, voit selata musiikkia helposti – reaaliajassa ilman, että sinun tarvitsee katsoa, mitä nuottisymbolit tarkoittavat.