Alkuperäinen toimittaja -Rewan Aloush

Top Contributors -Rewan Aloush, Lucinda hampton, Joseph Olamide, Kim Jackson ja Rachael Lowe

Esittely

Koordinaation määritelmällä tarkoitetaan kykyä sujuvaihin, tarkkoihin ja hallittuihin motorisiin vasteisiin (lihasten optimaalinen vuorovaikutus).

  • Koordinaatio on kyky valita oikea lihas oikeaan aikaan oikealla intensiteetillä oikean toiminnan aikaansaamiseksi.
  • Koordinoidulle liikkeelle on ominaista sopiva nopeus, etäisyys, suunta, ajoitus ja lihaskireys.

Se on prosessi, joka johtaa useiden lihasten motoristen yksiköiden aktivoitumiseen kaikkien muiden lihasten samanaikaiseen estämiseen halutun toiminnan suorittamiseksi.

Pikkuaivot ovat aivojen ensisijainen keskus, joka huolehtii liikkeen koordinoinnista ja kyvystä suorittaa sujuva tarkka motorinen vaste.

Koordinoidun liikkeen tapahtumiseen osallistuvat kaikki alla olevat järjestelmät

  • Pikkuaivot
  • Vestibulaarinen järjestelmä
  • Motorinen järjestelmä.
  • Joustavuus ja ROM.
  • Syvät tuntemukset.
  • Näkö.

Koordinoidun liikkeen osatekijät

Koordinoidun liikkeen edellytyksenä ovat:

  • Tahto: on kyky aloittaa, ylläpitää tai pysäyttää toiminta tai liike.
  • Havaitseminen: taktissa proprioseptiikka ja subkortikaaliset keskukset, jotka integroivat motoriset impulssit ja aistipalautteet. Kun proprioseptiikka heikkenee, sitä kompensoidaan visuaalisella palautteella.
  • Engrammi: Postuloitu fyysinen tai biokemiallinen muutos hermokudoksessa, joka edustaa muistia. Tutkimus osoitti, että täsmällisen suorituksen suuria toistoja on suoritettava, jotta engrammi kehittyy. 1980 tehdyssä tutkimuksessa todettiin: ”Engrammin muodostumisen aloittamiseen tarvitaan tuhansia toistoja ja sen täydellistämiseen tarvitaan miljoonia toistoja”. Koordinaatio kehittyy suhteessa juuri maksimisuorituskyvyn tason alapuolella harjoitetun engrammin toistojen määrään.”

Koordinaation tyypit

Motorinen koordinaatio tehtävän suorittamiseksi kolmen taidon yhteistyö:

  1. Hienomotoriset taidot
    • Vaatii pienten lihasten koordinoitua liikettä (kädet, kasvot).
    • Esimerkkejä: mm. kirjoittaminen, piirtäminen, paidan napittaminen, ilmakuplien puhaltaminen
  2. Karkeamotoriset taidot
    • Edellyttävät suurten lihasten tai lihasryhmien koordinoitua liikettä (vartalo, raajat).
    • Esimerkkejä: sisältävät kävelyä, juoksemista, nostamistoimintoja.
  3. Käsi-silmä-taidot
    • Näköjärjestelmän kyky koordinoida visuaalista informaatiota. Vastaanottaa ja sitten hallita tai ohjata käsiä tehtävän suorittamisessa.
    • Esimerkkejä : mm. pallon kiinniottaminen,ompelu,tietokoneen hiiren käyttö.

Koordinaatiohäiriöiden syyt

Koordinoimaton liike tai koordinaatiohäiriö tunnetaan lääketieteellisesti nimellä ataksia. Ataksiaan tunnetaan useita syitä. Ne vaihtelevat kroonisista sairauksista äkillisesti alkaviin. Useimmat tilat liittyvät kuitenkin pikkuaivojen vaurioitumiseen tai rappeutumiseen.

Koordinoidut liikkeet edellyttävät toimivia pikkuaivoja, selkäydintä ja periferiahermostoa. Sairaudet ja vammat, jotka vahingoittavat tai tuhoavat jotakin näistä rakenteista, voivat johtaa ataksiaan.

Näitä ovat mm:

  • Traumaattinen aivovamma
  • Alkoholismi
  • Infektio
  • . Neuropatiat
  • Selkäydinvammat
  • Multippeliskleroosi
  • Parkinsonin tauti
  • Aivohalvaus
  • Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (TIA)
  • Geneettiset ataksiat esim. Friedreichin ataksia. ja Wilsonin tauti
  • Aivohalvaus
  • Aivokasvaimet

Myös myrkyt voivat aiheuttaa ataksiaa.

Näitä ovat mm:

  • Alkoholi (yleisin)
  • Kouristuslääkkeet
  • Kemoterapialääkkeet
  • Litium
  • Kokaiini ja heroiini
    Rauhoittavat lääkkeet
  • Elohopea, lyijy, ja muut raskasmetallit
  • Tolueeni ja muut liuottimet

Esimerkkejä yläraajojen koordinaatiotesteistä

Seuraavissa testeissä etsitään merkkejä tahdonalaisesta vapinasta ja liikkeiden hajoamisesta eli dysmetriasta: hypermetrian tai hypometrian muodossa

  • Sormi nenään -testi – Olkapää abduktoituu 90o:een kyynärpää ojennettuna, potilasta pyydetään tuomaan etusormen kärki nenänpäähän.Sormi terapeutin sormeen: Potilas ja terapeutti asettuvat vastakkain, terapeutin etusormea pidetään potilaan edessä, potilasta pyydetään koskettamaan etusormen kärki terapeutin etusormeen.
  • Sormi-sormi -testi – molemmat hartiat abduktoidaan, jotta molemmat kyynärpäät saadaan ojennettua, potilasta pyydetään tuomaan molemmat kädet kohti keskiviivaa ja lähentämään vastakkaisen käden etusormea
  • Sormi-lääkärin sormi -testi – potilas koskettaa vuorotellen nenänpäätä ja terapeutin sormen kärkeä etusormella.
  • Adiadokinesia tai dysdiadokinesia – Potilasta pyydetään tekemään nopeasti vuorottelevia liikkeitä esim. kyynärvarren supinaatio ja pronaatio, käden naputtelu.
  • Rebound-ilmiö – Potilas kyynärpää kiinnitettynä taivuttaa kyynärpäätä vastusta vastaan. Kun vastus yhtäkkiä vapautetaan, potilaan kyynärvarsi lentää ylöspäin ja saattaa osua kasvoihin tai olkapäähän.
  • Napitus- ja avaustesti.

Esimerkkejä alaraajojen koordinaatiotesteistä

  • Kävely suoraa linjaa pitkin. Jalka lähellä jalkaa: Pikkuaivovauriossa on kävelyn poikkeavuus
  • Rom-bergin testi: Pyydä potilasta seisomaan kantapäät yhdessä. Huojuntaa tai tasapainon menetystä esiintyy silmien ollessa auki tai kiinni.
  • Jalkojen koputtelutesti : Tutkittava istuu tuolilla, jonka korkeutta voidaan säätää siten, että molemminpuoliset jalkapohjat ovat kosketuksissa lattiaan ja lonkka- ja polvinivelet ovat noin 90°:n kulmassa taivutettuina. Hän liikuttaa varpaitaan ylös ja alas toistuvasti naputellakseen lattiaa mahdollisimman nopeasti ja voimakkaasti 10 sekunnin ajan kantapäät istutettuna lattiaan. Testi suoritetaan molemmille puolille erikseen. Tutkija laskee kummankin puolen napautusten määrän.
  • Alaraajojen motorinen koordinaatiotesti (LEMOCOT) : Tutkittava istuu korkeussäädettävällä tuolilla jalat levällään ohuen jäykän vaahtomuovialustan päällä, kantapäät proksimaalisella kohteella ja polvet 900 asteen fleksiossa. Tutustumiskokeen jälkeen häntä ohjeistetaan koskettamaan isovarpaallaan vuorotellen 30 cm:n etäisyydellä toisistaan sijaitsevia proksimaalista ja distaalista kohdetta 20 sekunnin ajan. Kosketettujen kohteiden määrä 20 sekunnissa kirjataan alaraajan motorista koordinaatiota varten.

Alemman raajan motorisen koordinaation testi

.

Koordinaatiotestit urheilijoille / jokapäiväiselle urheilijalle

Lukuisia korkean tason testejä on myös olemassa, joiden avulla voidaan arvioida ja parantaa urheilijan taitoja ja suorituskykyä e.Esim. Stick Flip -koordinaatiotesti; Wall-Toss -testi; Block Transfer -testi; Soda Pop -testi; Plate Tapping -testi; Light Board -testi; Test Heel-to-knee -testi.

Alla olevalla videolla nähdään urheilija, joka käy läpi sarjan korkeatasoisia koordinaatiotestejä

Koordinaatioharjoitusten yleiset periaatteet sisältävät

  1. Muutaman motorisen toiminnon jatkuva toistaminen
  2. Aistivihjeiden (tuntoaistien, visuaalinen, proprioseptiivinen) motorisen suorituksen tehostamiseksi
  3. Toiminnan nopeuden lisääminen ajan myötä
  4. Toiminnot pilkotaan osiin, jotka ovat riittävän yksinkertaisia, jotta ne voidaan suorittaa oikein.
  5. Apua annetaan aina tarvittaessa.
  6. Potilaan tulisi siksi pitää lyhyt tauko kahden tai kolmen toiston jälkeen väsymyksen välttämiseksi.
  7. Tarkkaa suoritusta on toistettava paljon, jotta engrammi muodostuu.
  8. Aina kun uutta liikettä harjoitellaan, annetaan erilaisia syötteitä, kuten ohjeita (auditiivinen), sensorista stimulaatiota (kosketus) tai asentoja, joissa potilas voi tarkastella liikettä (visuaalinen stimulaatio) motorisen suorituskyvyn parantamiseksi.

Fysioterapia – Koordinaation parantamiseen käytettävät terapeuttiset harjoitukset

Koordinaation parantamiseen voidaan hyödyntää monia interventioita, kuten:

  • Tai Chi
  • Pilates
  • Jooga
  • Otagon harjoitusohjelma ja tasapainolaudan käyttäminen
  • Neuromuskulaariset koordinaatioharjoitukset. Tutustu alla oleviin edistyneisiin esimerkkeihin näistä.
  • Proprioseptinen neuromuskulaarinen fasilitaatio. Alla oleva video näyttää PNF:n käytössä
  • Kehitystekniikoiden neurofysiologinen perusta
  • Sensory Integrative Therapy
  • Frenkelin harjoitukset

Todisteet

Koordinaatioharjoitusten ottamisesta mukaan on paljon hyvää näyttöä monenlaisten vaivojen hoitoon.

Cochrane-katsauksessa (2015) Pilateksen vaikuttavuudesta alaselkäkivun hoidossa todettiin matalan tai kohtalaisen laadukasta näyttöä Pilateksesta alaselkäkivun hoidossa (se oli tehokkaampi interventio kuin minimaalinen interventio lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä vähentäen kivun intensiteettiä ja työkyvyttömyyttä, ja suurinta osaa efektikokoista pidettiin keskisuurina).

Vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkittiin PNF-kuviota (Proprioceptive Neuromuscular Facilitation) käyttävän koordinointiliikunnan vaikutusta aivohalvauspotilaiden tasapainoon ja kävelyyn, todettiin PNF-kuviota käyttävän koordinointiliikunnan olevan hyödyllistä. Se voi olla sopiva terapiamenetelmä aivohalvauspotilaille, joilla on ongelmia kävelyn kanssa heikentyneen painonpidon ja tasapainokyvyn vuoksi. Parannuksia havaittiin sekä toiminnallisessa kurottautumisessa että Bergin tasapainotestissä (BBT).

Vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa ”Koordinaatioharjoittelun vaikuttavuus kognitiivisten toimintojen parantamiseen iäkkäillä aikuisilla: prospektiivinen tutkimus” todettiin, että matalan intensiteetin tasoinen mielen ja kehon harjoittelu voi olla hyödyllistä iäkkäiden aikuisten kognitiivisten toimintojen kannalta.

Tutkimuksessa, joka koski koordinaatioharjoittelun vaikuttavuutta tenniksenpelaajilla, todettiin, että koordinaatioharjoittelun harjoitusohjelma auttoi urheilijaa opettelemaan paremmin tenniksen rintavartalon ja eturivin taitoja sekä suoriutumaan niiden suorittamisesta.

Vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa sensorisen integraatio-ohjelman vaikuttavuudesta autististen lasten motorisiin taitoihin todettiin, että se oli tehokas hoito, joka auttoi autistisia lapsia tulemaan itsenäisemmiksi ja osallistumaan jokapäiväisiin toimintoihin.

Tutkimuksessa, joka käsitteli Tai Chi Chuan (TCC) -koordinaatioharjoittelun vaikutuksia iäkkäisiin ihmisiin, todettiin, että ” iäkkäillä ihmisillä, jotka harjoittelevat säännöllisesti Tai Chi Chuan (TCC) -koordinaatioharjoittelua, havaitaan haastavammissa olosuhteissa parempaa asentovakautta, kuin heillä joilla se on vaikeaa kuin niillä, jotka eivät harrasta koordinaatioharjoittelua (esimerkiksi olosuhteissa, joihin liittyy yhtäaikainen näön- ja propriotseptiojärjestelmän häiriö)”. TCC koordinaatioharjoituksena voi vähentää kaatumisriskiä ylläpitämällä asennonhallintakykyä. TCC:tä suositellaan vahvasti koordinaatioharjoitusohjelmaksi ikääntyneiden kaatumisen ehkäisemiseksi.”

Tutkimuksessa, johon osallistui aivohalvauspotilaita ja Frenkelin harjoitusten vaikuttavuutta, havaittiin, että Frenkelin harjoitusten sisällyttäminen fysioterapian lähestymistapaan toi merkittäviä parannuksia koordinaation, tasapainon ja toiminnallisten toimintojen osalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.