Tämä teksti julkaistiin alun perin 28. syyskuuta 2019
”The Prince of Song” menehtyi lauantaina 28. syyskuuta 71-vuotiaana. Viime aikojen merkittävimpiin meksikolaisiin populaarilaulajiin kuuluvan José Josén patsas on seissyt Parque de la China -puistossa Claverían kaupunginosassa Mexico Cityssä jo useita vuosia.
José José, oikealta nimeltään José Rómulo Sosa Ortiz, syntyi tässä DelegaciónAzcapotzalcon kaupunginosassa 17. helmikuuta 1948 ja vietti siellä koko lapsuutensa.
Kuuluisan ooppera-tenorin ja konserttipianistin poika José José José kiinnostui enemmän populaarimusiikista, kuten bolerosta, mikä oli vastoin melkein koko hänen perheensä ympäristöä, jossa oli suuri määrä muusikoita.
15-vuotiaana José perusti ensimmäisen trionsa serkkunsa ja ystävänsä kanssa, jonka kanssa hän soitti serenadeja. 17-vuotiaana hän levytti ensimmäisen ammattilaisalbuminsa Orfeón-radioasemalle, jolla oli myös televisio-ohjelma, jossa hän debytoi ilman suurempaa menestystä.
Kuukausia myöhemmin hän alkoi soittaa kontrabassoa jazz-yhtyeessä ja esiintyi yökerhoissa.Tuolloin hän tapasi musiikkituottaja Rubén Fuentesin, joka tarjosi hänelle levytyssopimusta, joka julkaistiin vuonna 1969 RCA Victor -levymerkillä.
Fuentes itse tuotti yhdessä toisen merkittävän meksikolaisen muusikon, jukatekalaisen Armando Manzaneron, kanssa albumin, joka sisälsi myöhemmin klassikoiksi muodostuneita kappaleita, kuten ”Pero te Extraño” (Manzaneron itsensä säveltämä) ja albumin nimeä kantava ”Cuidado”. Siellä hän alkoi käyttää taiteilijanimeään: José José.
Mutta menestys ei tullut tuolla albumilla, vaan toisella albumilla, jonka hän levytti seuraavana vuonna (1970) ja joka sisälsi kappaleen ”La Nave del Olvido”, josta tuli välittömästi radio- ja myyntihitti, joka katapultoi hänen uransa ja teki hänestä yleisön suosikin nuorekkaan, hieman ujon ulkonäkönsä vuoksi, mutta joka oli ristiriidassa voimakkaan, intonoidun äänen kanssa, joka veti joitain oopperalaulajan ääniä.
Meksikossa hän oli jo tunnettu artisti ja osallistui vuonna 1970 Segundo Festival de la Canción Latina -festivaaliin (jonka monet sekoittavat pari vuotta myöhemmin alkaneeseen OTI-festivaaliin), jossa hän hurmasi mantereen yleisön, joka seurasi kyseistä kilpailua televisiosta.
Sen festivaalin kansainvälisessä finaalissa, joka pidettiin Teatro Ferrocarrilerossa (Tlatelolcon alueella Mexico Cityssä), José José nousi yleisön suosikiksi laulullaan ”El Triste”; tuomariston kiistanalaisessa päätöksessä meksikolainen kuitenkin sijoittui kolmanneksi.
José José oli ehdottomasti tuon kilpailun ”kruunaamaton mestari”. Videolla hänen 15. maaliskuuta 1970 pitämästään esityksestä, joka on hänen uransa klassikko, näkyy, kuinka ihmiset heittivät kukkia lavalle ja kuinka Marco Antonio Muñizin ja Alberto Vázquezin kaltaiset vakiintuneet muusikot ihailivat hänen esitystään, joka päättyi yleisön seisoviin suosionosoituksiin, joita on harvoin nähty meksikolaisen populaarimusiikin historiassa.
1970-luvulla hän uskaltautui kuuluisuutensa vuoksi elokuviin ja esiintyi Verónica Castron ja Sasha Montenegron kaltaisten hahmojen rinnalla esityksillä, joilla ei ollut muuta kuin anekdoottiarvoa.
Muistettavaa tuosta vuosikymmenestä on hänen nousunsa kuuluisuuteen ja se, miten hän pysyi huipulla useiden vuosien ajan, vaikka hänen täytyi vaihtaa levy-yhtiötä ja kohdata johtajia, jotka pitivät häntä liian klassisena aikaan, jolloin uudet genret, kuten diskomusiikki, olivat pääsemässä valloilleen.
Tällä vuosikymmenellä hän työskenteli sellaisten säveltäjien kuin Camilo Sesto, Juan Gabriel ja Rafael Pérez Botija kanssa ja julkaisi legendaarisia hittejä, jotka pysyvät tähän päivään asti kollektiivisessa muistissa, kuten ”Gavilán o Paloma”, ”El Amar y El Querer”, ”Volcán”, ”Lo Pasado, Pasado”, ”Almohada” ja ”Si Me Dejas Ahora”.
Mutta tuolla vuosikymmenellä kuuluisuus toi hänelle myös tunne-elämän ja terveysongelmia.
Vuonna 1971, kun hänen uransa oli nousussa, hän meni naimisiin näyttelijä Natalia ”Kiki” Herrera Callesin kanssa, joka oli presidentti Plutarco Elías Callesin tyttärentytär ja 22 vuotta häntä vanhempi. Hän esitteli José Josén seurapiirille, jossa häntä ei menestyksestään huolimatta hyväksytty. Suhteesta tuli vaikea, ja he erosivat vuonna 1973 vakavien ongelmien keskellä.
Työttömänä ollessaan José José tapasi Ana Elena Noreñan, mallin ja näyttelijän, jonka taiteilijanimi oli Anel, ja kiihkeän suhteen jälkeen he menivät naimisiin vuonna 1976, vuosi sen jälkeen, kun he olivat tulleet vanhemmiksi ensimmäiselle pojalleen, joka on nykyään laulaja ja näyttelijä José Joel. Tälle pariskunnalle syntyi myös Marysol Estrella.
Hän kärsi tuolloin myös keuhkokuumeesta, joka vaurioitti pysyvästi toista hänen keuhkoistaan, mikä vaikutti hänen ääneensä ja vahingoitti hänen yleistä terveydentilaansa. Mutta vakavin sairaus, josta hän alkoi kärsiä samalla vuosikymmenellä, oli alkoholismi, jota vauhditti hänen nopea nousunsa kuuluisuuteen ja sosiaalinen piiri, jossa hän oli mukana.
José José saapui 1980-luvulla yhdeksi maailman tärkeimmistä meksikolaisista tähdistä, mutta vuonna 1983 hän levytti Espanjassa albumin, joka on hänen uransa myydyin albumi ja yksi menestyksekkäimmistä espanjankielisen musiikin historiassa: ”Secretos”.
Tältä albumilta nousi useita kappaleita espanjalaisten musiikkilistojen kärkeen useiksi viikoiksi, kuten ”Lo Dudo”, ”El Amor Acaba”, ”Lágrimas”, ”He Renunciado a Ti”, ”A Esa”, ”Voy a Llenarte Toda” ja muita, jotka nykyään tuntuisivat poliittisesti epäkorrekteilta, kuten ”Esta Noche te Voy a Estrenar”.
Näinä vuosina José José José esiintyi suurella menestyksellä Auditorio Nacionalin kaltaisilla lavoilla aikana, jolloin massakonsertit eivät olleet Meksikossa kovin yleisiä, ja pikemminkin käytettiin esityksiä yökerhoissa, kuten El Patiossa, jossa hänellä oli useita kausia.
Mutta 1980-luvun puolivälissä José José José esiintyi jo Madison Square Gardenin tai Radio City Music Hallin kaltaisissa paikoissa sekä Las Vegasissa tai kaukaisissa paikoissa, joihin hänen musiikkinsa oli saavuttanut, kuten Saudi-Arabiassa.
Tällä vuosikymmenellä hän palasi myös elokuviin, ensin omaelämäkerrallisella elokuvalla ”Gavilán o Paloma”, jonka ensi-iltaa odotettiin 19. syyskuuta 1985, mutta sitä jouduttiin lykkäämään sen jälkeen, kun tuon päivän aamuna kirjattiin maanjäristys, joka vaikutti vakavasti historialliseen keskukseen ja muihin Meksikon kaupungin alueisiin. Vuosia myöhemmin hän näytteli myös elokuvassa ”Sabor a Mí”, joka kertoi meksikolaisen säveltäjän Álvaro Carrillon elämästä.
Televisio oli laulajalle myös tärkeä, ja hänen esiintymisensä musiikillisissa varietee-ohjelmissa, kuten ”Siempre en Domingo”, olivat myös jatkuvia koko hänen uransa ajan, mutta erityisesti 1980-luvulla. Aikakautena, jolloin espanjalainen rock ja pop olivat hyvin suosittuja Meksikossa, hän onnistui sijoittamaan kappaleen ”Piel de Azúcar” diskoteekkeihin ja nuorisojuhliin.
Terveytensä osalta myös tällä vuosikymmenellä hänellä oli alkoholismiongelma ja hän kävi leikkauksissa äänihuuliinsa, jotka olivat myös vaurioituneet stressilääkkeiden käytön ja levon puutteen vuoksi. Laulaja on paljastanut, että hänelle jouduttiin asentamaan myös jalkaproteesi ja että hän harkitsi itsemurhaa, kun hänellä alkoi olla ongelmia äänensä kanssa.
1990-luvulla hän alkoi juhlia 25-vuotista uraansa, ja vaikka menestys olikin hillitympää, hän onnistui sijoittamaan listoille toisen kappaleen, joka on nykyään klassikko: ”40y 20”.
Tällä vuosikymmenellä hänen terveysongelmansa näkyivät entistä selvemmin hänen äänessään, ja hänen kerrottiin kärsineen alkoholismin uusiutumisesta. Yksityiselämässään hän erosi Anelista taloudellisten ja perheriitojen keskellä. Vuonna 1995 hän meni kolmannen kerran naimisiin, nyt Miamissa asuvan kuubalaisen Sarita Salazarin kanssa, jonka kanssa hän sai kolmannen tyttärensä, jonka nimi oli myös Sarita.
Vuonna 1998 useat rock- ja pop-yhtyeet ja -artistit, kuten Maldita Vecindad, Molotov, Julieta Venegas, Aleks Syntek, Café Tacvba ja El Gran Silencio, levyttivät tribuuttialbumin, jolla oli uusia versioita José José José Joséin hiteistä.
Tämä albumi, johon liittyi MTV:llä lähetettävä ohjelma, sijoitti JoséJosén laulut takaisin nuoren yleisön pariin, ja suosituin kappale oli La Lupitan esittämä ”Gavilán o Paloma”.
Nyt 2000-luvulla JoséJosé jatkoi albumien äänittämistä ja klassikkokappaleidensa uudelleenjulkaisemista samalla, kun hän sai eri tilaisuuksissa tunnustuksia tähdistä kuuluisuuskävelykierroksilla Grammy-palkintoihin. Hänellä oli myös rooli saippuaoopperassa ”La Fea MásBella” Angélica Valen, Angélica Marían ja Jaime Camilin rinnalla.
Viime vuosina hänen terveytensä alkoi heikentyä nopeammin. Hän kärsi keuhkolaajentumasta, hänen puheensa vaikeutui, hänellä oli kasvohalvaus, hän kärsi masennuksesta, hänen silmässään diagnosoitiin diabeettinen retinopatia ja hänellä oli muitakin sairauksia.
Mutta hänen faniensa huoli hänen terveydestään lisääntyi, kun hän maaliskuussa 2017 kertoi videollaan sairastavansa haimasyöpää. Sen jälkeen hän joutui useita kertoja sairaalahoitoon.
Hänen viimeinen julkinen esiintymisensä oli 7. marraskuuta 2017 Meksikon jalkapallohallin Hall of Fameen vihkimisseremoniassa Pachucassa, jossa hänelle osoitettiin kunniaa ja hän itse esitteli poikansa José Joelin, joka esitti kappaleen ”El Triste”.
Helmikuussa 2018 JoséJosé otettiin sairaalaan, josta hän lähti saman kuun 7. päivänä lentämään Miamiin ambulanssilla tapaamaan vaimoaan Sara Salazaria ja tytärtään Saritaa, jotka totesivat, etteivät he olleet nähneet häntä sen jälkeen, kun laulaja aloitti hoitonsa.
*******
Curiosidades del Príncipede de la Canción
– Hänen ensimmäinen taiteilijanimensä oli José Sosa, jonka hän muutti José José José Joséksi äänittäessään ensimmäistä albumiaan. Hän yhdisti etunimensä ja isänsä José Sosa Esquivelin etunimen, joka kuoli vuonna 1968 alkoholismin komplikaatioihin.
– José José on yksi niistä meksikolaisista artisteista, jotka ovat myyneet eniten levyjä historiassa, 100 miljoonaa kappaletta. Hänen menestynein albuminsa oli vuonna 1983 julkaistu ”Secretos”, jota myytiin 2 miljoonaa kappaletta ensimmäisten viikkojen aikana, mutta tähän mennessä sitä on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta. Tuolloin se toi hänelle 22 kulta- ja platinalevyä.
– Lempinimi ”Príncipede la Canción” annettiin hänelle vuoteen 1976 asti, jolloin hän julkaisi kymmenennen albuminsa nimeltä ”El Príncipe”, jolla hän esitti samannimisen kappaleen.
– Useimmilla hänen albumeillaan esiintyvän José Josén nimen logo on tehty fontilla nimeltä ”Broadway”.
– Telemundo-verkko esitteli tammikuussa José José José José -elämäkertasarjan, jossa hän itse oli mukana kirjailijoiden kanssa luomassa sitä.
biografía de Jose José Jose canciones de Jose Jose Jose José el Príncipe de la Canción falleció jose jose José José José José José José José José kuolema, kuka on jose jose jose, joka oli laulun prinssi elämä jose jose