San Fransiscon vanhin toiminnassa oleva raitiovaunu on selviytyjä. Vaunulla 578, jota joskus kutsutaan ”Dinkyksi”, on tuhkimotarina. Aikoinaan laivaston naurunalaiseksi joutunut vaunu innoitti Munin historiallisten vaunujen kokoelmaa.
Tarinamme on tehty kuultaviksi. Klikkaa yllä olevaa audiosoitinta kuunnellaksesi, jos pystyt.
Auto 578 on suloinen. Se on lyhyt ja laatikkomainen, iloisen keltainen, ja siinä on vielä 1800-luvun puuosat. Kävin katsomassa sitä Cameron Beach Yardilla, Munin parkkipaikalla Balboa Parkin kaupunginosassa.
Kun saavuin paikalle, auto oli sinipaitaisten Muni-työntekijöiden ympäröimä. He olivat innoissaan, koska tämä antiikkinen raitiovaunu ei pääse paljon ulos. Työntekijät kutsuvat sitä ”Dinkyksi.”
”Tässä vaunussa on ikivanha ohjain, joten sen kanssa on oltava hyvin varovainen”, sanoo Robert Parks, Muni-yhtiön liikennevalvoja, joka opettaa kuljettajia ajamaan historiallisia raitiovaunuja.
Parks näytti minulle, miten hän ajaa ”Dinkyä”. Hän kiinnitti sen katolla olevan pylvään yläpuolella oleviin sähköjohtoihin. Heti kun tolppa sai kosketuksen, lämpimät hehkulamput valaisivat puisen sisätilan. Sitten ajoin Parksin mukana, kun hän ajoi antiikkia ympäri pihaa.
Rehellisesti sanottuna kyyti oli melko kuoppaista. Mutta oli aika, jolloin tämä oli tasaisin ja nopein tapa kiertää kaupunkia.
Palataanpa 1890-luvulle, jolloin raitiovaunut tulivat ensimmäisen kerran käyttöön San Franciscossa.
Dinkyn synty
Taannoin 1890-luvulla kaikki liikennöintiyhtiöt olivat yksityisomistuksessa. Nykyisin San Franciscon vanhin raitiovaunu rakennettiin yhdelle näistä yksityisistä rautatieyhtiöistä vuonna 1896. Se sai numeron 578 ja se maalattiin keltaiseksi.
Emiliano Echeverria, liikennehistorioitsija ja elinikäinen raideliikenteen harrastaja, sanoo, että väri osoitti sen reitin, ”mikä oli hyvin tärkeää, koska tuohon aikaan oli paljon, paljon ihmisiä, jotka olivat joko maahanmuuttajia, jotka eivät tunteneet englantia, tai ihmisiä, jotka olivat itse asiassa luku- ja kirjoitustaidottomia.”
Vaunu numero 578 oli yksi monista muista vaunuista nimeltä ”dinky”. Kaikkia lyhyitä, pieniä raitiovaunuja kutsuttiin dinkyiksi niiden koon vuoksi. Ne olivat tuohon aikaan alan standardi.
1900-luvun alussa dinkit olivat jo menossa pois muodista – ne korvattiin isommilla raitiovaunuilla. Meidän Dinkymme, 578, olisi helposti voinut olla yksi romuttamolle joutuneista dinkyistä.
Mutta sitten tuli vuoden 1906 suuri maanjäristys. Maanjäristys ja tulipalo tekivät suurimman osan kaupungista maan tasalle. Ja muistakaa – tämä oli ennen kuin autot olivat luotettavia. Niinpä jälleenrakennusta varten rautatieyhtiöt muuttivat dinkyt rakennusajoneuvoiksi.
”Oli raitiovaunuja työkalujen kuljettamiseen, raitiovaunuja romuttuneen auton hinaamiseen, raitiovaunuja hiekan kuljettamiseen”, Echeverria sanoo, ”jopa vaunuja raiteiden nostamiseen kadulta, kaikkea!”
Dinkyn uusi työ
Meidän Dinkystämme tuli ”hiekka-auto”. San Franciscon kuuluisat kukkulat ja sumu tekevät rautatieliikenteestä toisinaan hieman liian liukasta. Hiekkavaununa Dinkyn tehtävänä oli päästää hiekkaa kiskoille, jotta matkustajaraitiovaunut saisivat enemmän pitoa. Ja hauska fakta: raitiovaunut tekevät niin vielä nykyäänkin – tosin nykyään jokaisessa vaunussa on oma hiekka.
Mutta takaisin Dinkyyn: Kun se lähti töihin, se oli laudoitettu, riisuttu istuimista ja maalattu tylsän vihreäksi. Se sai myös uuden numeron. Kaikille hiekka-autoille annettiin 0600-sarjan numerot. Hiekkavaununa Dinkyn numero muuttui 578:sta 0601:ksi.
Hiekkavaunun elämä ei ollut yhtä hohdokasta kuin matkustajavaunun. Mutta tämän tehtävän saaminen oli Dinkyn ensimmäinen onnenpotku. Sillä vanhat autot, jotka eivät saaneet työtä, romutettiin.
Onneksi Dinkyllemme löytyi työ. Dinky työskenteli hiekka-autona vuosikymmeniä. Ensimmäisen maailmansodan, laman ja toisen maailmansodan aikana Dinky kuljetti hiekkaa. Mutta sen elämä oli vaarassa, jälleen kerran.
Romahtavan infrastruktuurin malliesimerkki
1940-luvulla Muni laajeni ja otti haltuunsa viimeisetkin yksityiset rautatieyhtiöt. Kahden sodan ja laman jälkeen nuo radat ja raitiovaunut olivat surkeassa kunnossa.
Siten vuonna 1947 Muni laittoi joukon joukkovelkakirjalainoja äänestyslistalle. Ehdotukset 1-7 muun muassa korvaisivat raitiovaunut busseilla pääasiallisena liikennemuotona.
Muni hautoi suunnitelman saadakseen kannatusta ehdotuksille. Echeverria sanoo, että Muni etsi ”kaikkein ränsistyneimmän, vanhimman näköisen esineen” omaisuudestaan, ja he löysivät meidän Dinkymme.
He laittoivat sen paraatiin, maalasivat siihen iskulauseen:
”Pyöräni ovat litteät,
runkoni roikkuu,
verhoiluni on riekaleina.
”Äänestäkää ’kyllä’ 1-7:ää vastaan;
Silloin pääsen raitiovaunutaivaaseen.”
Dinky oli Muni-infrastruktuurin rapistuvan infrastruktuurin keulakuva. Sitä esiteltiin San Franciscon kaduilla kuin pahaa poikaa tumpelolakissa.
Ja se toimi! Rekvisiitta Munin modernisoimiseksi meni läpi. Mutta se tarkoitti enemmän busseja ja vähemmän junavaunuja. Hiekkavaunulle ei ollut enää paljon käyttöä.
Näytti siltä, että Dinkyn kohtalo oli sinetöity. Kirjoitus oli kirjaimellisesti kirjoitettu sen seinälle.
Yksi kerrallaan hiekkavaunut menivät romuttamolle.
Pelastuivat tuholta
Mutta sitten Dinky sai toisen onnenpotkun. Se osui Muni-verstaan työnjohtajan Charles Smallwoodin silmään. Hän sattui olemaan rautatiefanaatikko ja näki kauneuden vuosien kulumisen alla. Hän sai idean entisöidä Dinkyn ja joitakin muita vanhoja työvaunuja.
Echeverria kertoo, että Smallwood piilotti vaunut ”vaunuhallin takaosaan”, jossa ”ne olivat poissa silmistä, poissa mielestä.”
Smallwoodilla oli otsaa piilotella jotain elefanttia isompaa siihen asti, kunnes hän sai kerättyä varat sen entisöimiseen.
Vuoteen 1956 mennessä Smallwood oli saanut kerättyä tarpeeksi varoja, jotta hän pystyi entisöimään entiseen kauneuteensa. Muni-myyjät muuttivat katuauton, joka oli aikoinaan ollut heidän kalustonsa rähjäisin, näyttelyautoksi.
Dinky lähetettiin museoihin, ja se esiintyi paraateissa. Sitä käytettiin jopa Richard Nixonin presidentinvaalikampanjassa!
Trolleyfestivaalin tähti
Mutta Dinkyn ratkaisevin rooli San Franciscon liikenteessä tuli vuonna 1983. Tuolloin San Franciscon ikonista köysiratajärjestelmää uudistettiin. Se tarkoitti, että kaikki kaapelivaunut (jotka eroavat Dinkyn kaltaisista raitiovaunuista) olisivat poissa käytöstä lähes kahden vuoden ajan.
Kaupungin virkamiehet olivat huolissaan siitä, että kaapelivaunujen tilapäinen katoaminen olisi haitaksi matkailulle. Echeverria sanoo, että he keksivät idean.
””Käyttäkäämme historiallisia raitiovaunuja ylös ja alas Marketia Castrolta Bay Bridge -terminaaliin. Se tyydyttää ihmisten halun ajaa historiallisella raidekalustolla.”
Dinky ajoi erikoisliikennettä kesällä -83 järjestetyssä Trolley Festivalissa. Se alkoi kertaluonteisena tapahtumana.
”Se hemmetin juttu oli hitonmoinen menestys!” Echeverria sanoo.
Trolley-festivaali miellytti turisteja ja rautateiden ystäviä, mutta teki suurimman hitin asukkaiden keskuudessa. San Francisco päätti tehdä siitä säännöllisen tapahtuman. Muni käytti entisöityjä vaunujaan, mutta se tarvitsi suuremman kaluston. Niinpä he alkoivat tuoda lisää historiallisia vaunuja kaikkialta maailmasta.
Tästä kokoelmasta tuli laivasto, joka liikennöi F-linjalla, historiallisella reitillä Market Streetillä. Ja vuonna 1995 Dinky oli mukana F-linjan avajaisissa. ”F” tarkoittaa festivaalia.
Echeverria sanoo, että kun historialliset raitiovaunut alkoivat liikennöidä 1980-luvun vaunufestivaaleilla, Downtown oli masentuneen näköinen.
”Kukaan ei tykkää nousta ankeaan, masentavaan bussiin tai raitiovaunuun”, Echeverria sanoo. ”Haluat nousta johonkin kivaan, kauniiseen. F-linja osoittaa, että liikenne voi olla hauskaa. Se voi olla kaunis. Se voi olla nautinnollista.”
Dinkyn perintö
”Minusta se on todella viehättävä”, sanoo Norris Hung, joka odottaa laiturilla Ferry buildingin edessä. Historiallisen laivaston voisi ajatella olevan jotain turisteille tarkoitettua. Norris on kuitenkin paikallinen, ja hän kulkee F-linjalla silloin tällöin.
”Se on todella hieno sekoitus jotain, joka näyttää jäänteeltä San Franciscosta, mutta on myös käytännöllinen”, Hung sanoo.
Nopeasti kasvavassa kaupungissa, joka on rakennustyömaan nostureiden peitossa, F-linja yhdistää meidät menneisyyteen. Dinky tulee esiin vain erityistilaisuuksiin – se on nyt 122 vuotta vanha! Mutta sen perintö elää edelleen. Jos Dinkyä ei olisi pelastettu ja kunnostettu, meillä ei ehkä olisi nyt F-linjaa.
Kuka olisi voinut kuvitella, että pölyinen vanha hiekkavaunu 1890-luvulta innoittaisi kokonaisen laivueen vanhoja raitiovaunuja? Dinky-vaunumme sai alkunsa vaatimattomista lähtökohdista, mutta nyt se on Munin kaluston kruununjalokivi.
Dinky-vaunu lähtee vuotuiselle ajelulle Muni Heritage Weekend -viikonloppuna tänä viikonloppuna, 7.-8. syyskuuta. Lue lisää historiallisesta laivastosta vierailemalla Market Street Railwaylla, historiallisella yhdistyksellä, joka on omistautunut vanhan liikenteen säilyttämiselle San Franciscossa.
Tämä juttu esitettiin ensimmäisen kerran maaliskuussa 2019.