Syömishäiriöt ovat ”mielenterveyden sairauksia, joilla on tunnistettavat syyt, selkeät oireet ja ennustettavat seuraukset”. Kuten Kramer toteaa, ”ne myös reagoivat hoitoon”. Alliance for Eating Disorders Awareness toteaa lisäksi, että ”syömishäiriöihin liittyy vakavia häiriöitä syömiskäyttäytymisessä, kuten ruuan saannin äärimmäinen ja epäterveellinen vähentäminen tai vakava ylensyönti sekä ahdistuksen tunteet tai äärimmäinen huoli ruumiinmuodosta tai painosta.”
Koska monet tapaukset jäävät ilmoittamatta, on vaikea arvioida, kuinka moni Yhdysvalloissa kärsii syömishäiriöistä. National Association of Anorexia Nervosa and Associated Eating Disorders (ANAD) ja -03-28|df= raportoivat, että 7-10 miljoonaa naista ja 1 miljoona miestä kärsii anorexia nervosasta tai bulimiasta; miljoonat muut kärsivät ahmimishäiriöstä. ANAD huomauttaa, että ”tämä vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan osiin: Miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät, kaikki etniset ryhmät, kaikki sosioekonomiset tasot”. ”American College of Physicians listaa syömishäiriöt yhdeksi yhdeksästä vakavimmasta nuoriin ja nuoriin aikuisiin vaikuttavasta ongelmasta ja anoreksia nervosan… kolmanneksi yleisimmäksi krooniseksi sairaudeksi.”
Lisäksi ”syömishäiriöihin sairastuneilla henkilöillä on kaikista mielenterveysongelmiin sairastuneista ryhmistä korkein kuolleisuus, sillä 20 prosenttia syömishäiriöihin sairastuneista ihmisistä kuolee ennenaikaisesti syömishäiriöön liittyviin komplikaatioihin, mukaan luettuina itsemurha-ajat ja sydänongelmat”. DeBate ym. toteavat edelleen, että ”anoreksia nervosalla on korkein kuolleisuus kaikista mielenterveyssairauksista”.
Syömishäiriöiden neljä päätyyppiäMuutos
- Anoreksia on ”itseaiheutettua nälkiintymistä, ja sitä esiintyy silloin, kun joku välttää ruokaa siinä määrin, että hänen ruumiinpainonsa on vähintään 15 prosenttia alle terveellisen ruumiinpainon”.
- Bulimia on ”häiriö, jossa joku ahmii ja sitten puhdistautuu”. Kuten Cassell ja Gleaves toteavat, ”turhauttavinta häiriössä voi olla se, että hän ahmii silloinkin, kun ei ole nälkäinen”. Puhdistaminen on ”tapa torjua ylensyöntiä”, ja siihen voi kuulua ”oksentelua, liikunnan harrastamista, paastoamista ja/tai laksatiivien käyttöä”.
- Ahmimishäiriöön liittyy säännöllistä ahmimista, mutta ei puhdistautumista. Monet ihmiset, joilla on tämä häiriö, ”kiertävät laihduttamisen ja ahmimisen välillä”, ja ”he voivat olla ylipainoisia tai eivät”.
- Syömishäiriöt, joita ei ole eritelty muulla tavoin, esiintyvät silloin, kun ”ihmisillä… on syömishäiriön variaatioita, mutta he eivät kuitenkaan voi täyttää anoreksian ja/tai bulimian täydellisiä diagnostisia kriteerejä”. Varoitusmerkkejä voivat olla esimerkiksi ”naisilla kaikki Anorexia Nervosan kriteerit täyttyvät, paitsi että henkilöllä on säännölliset kuukautiset” ja ”toistuva suurten ruokamäärien pureskelu ja sylkeminen, mutta ei nieleminen”.
SeurauksetEdit
Kuten Kramer sanoo: ”Kaikki nämä syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveysongelmia, joita ei pidä sivuuttaa. Ne voivat aiheuttaa ja joskus aiheuttavatkin kuoleman”. Syömishäiriöakatemia (Academy for Eating Disorders, AED) toteaa, että ”syömishäiriöillä voi olla syvästi kielteinen vaikutus yksilön elämänlaatuun. Ne vaikuttavat usein kielteisesti minäkuvaan, ihmissuhteisiin, taloudelliseen asemaan ja työsuoritukseen.” He jatkavat, että ”anoreksia nervosassa esiintyvä puolinälkä voi vaikuttaa useimpiin elinjärjestelmiin” ja anoreksia aiheuttaa ”anemiaa, munuaisten toimintahäiriöitä, sydän- ja verisuoniongelmia, muutoksia aivojen rakenteessa ja osteoporoosia”.”
Syömishäiriöiden akatemia toteaa lisäksi, että ”sekä anoreksia nervosassa että bulimia nervosassa esiintyvä itseaiheutettu oksentelu voi johtaa sylkirauhasten turpoamiseen, elektrolyytti- ja kivennäisainehäiriöihin ja hammaskiilteen eroosioon.”” Lisäksi ”harvinaisempia komplikaatioita” ovat ”ruokatorven repeäminen, mahalaukun repeäminen ja hengenvaaralliset sydämen rytmihäiriöt.”
Mahdollisia syitäMuutos
Cassellin ja Gleavesin mukaan ”biologisilla, psykologisilla ja sosiaalisilla tekijöillä” on kaikilla merkitystä syömishäiriön kehittymisessä. Johdannossaan he toteavat, että ”Syömishäiriön keskeisen syömiseen ja kehonkuvaan liittyvän psykopatologian lisäksi … erilaisilla lisäongelmilla, kuten masennuksella, ahdistuneisuudella, pakko-oireisella käyttäytymisellä, posttraumaattisella stressihäiriöllä ja päihteiden väärinkäytöllä”, voi olla merkitystä syömishäiriön kehittymisessä. ”Myös ihmissuhde- ja perheongelmat sekä persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä.” Mayo-klinikka toteaa myös, että syömishäiriöistä kärsivillä ihmisillä voi olla ”heikko itsetunto, perfektionismi, impulsiivinen käyttäytyminen, vihanhallintavaikeuksia.”
YhteiskuntaEdit
Cassell ja Gleaves huomauttavat myös, että ”Yhteiskunta on tällä hetkellä huolissaan laihuudesta, laihduttamisesta, kauneudesta ja terveydestä, ja kehittyneissä maissa levinnyt ja alkanut yleistyä myös muissa maissa, ja on syntynyt mahtava teollisuudenala, joka pyrkii hyödyntämään lihavuuden pelkoa”.
FamilyEdit
Taylor et al. tekivät lisäksi retrospektiivisen tutkimuksen ”455:stä korkeakouluikäisestä naisesta, joilla oli suuria paino- ja muotohuolia ja jotka osallistuivat Internet-pohjaiseen syömishäiriöiden ehkäisyohjelmaan”. He arvioivat ”koettuja perheen negatiivisia kommentteja painosta, muodosta ja syömisestä, sosiaalista sopeutumista, sosiaalista tukea, itsetuntoa sekä lapsuuden hyväksikäyttöä ja laiminlyöntiä.”
He havaitsivat, että ”yli 80 % näytteestä raportoi joitakin vanhempien tai sisarusten negatiivisia kommentteja painostaan ja muodostaan tai syömisestään”. Lisäksi ”emotionaalisen kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin ala-asteikoilla useimmat osallistujat saivat pisteitä mediaanin yläpuolelta ja lähes kolmannes sai pisteitä yli 90. prosenttiyksikön”. Heidän tutkimuksensa ”tarjoaa lisänäyttöä siitä, että perheen kritiikillä on pitkäaikaisia negatiivisia vaikutuksia”.
BiologyEdit
Gupta ja Abedin kirjoittavat, että ”Tohtori Walter Kaye, National Eating Disorders Associationin johtokunnan jäsen… varoittaa, että syömishäiriöt ovat paljon monimutkaisempia kuin tutkijat aluksi luulivat… häiriöistä ei voi syyttää pelkästään ympäristötekijöitä. Aivoskannaustutkimukset osoittavat, että hermopiiri, joka normaalisti reagoi syömisen miellyttäviin ja palkitseviin puoliin, ei näytä toimivan anorektikoilla.”
EnnaltaehkäisyMuutos
Kuten edellä mainitussa osiossa todettiin, vanhemmilla ja heidän kommenteillaan on tärkeä rooli siinä, miten heidän lapsensa näkevät itsensä. Gupta ja Abedin varoittavat vanhempia: ”Ole tietoinen siitä, mitä signaaleja saatat antaa lapsillesi, kun puhut omasta halustasi laihduttaa. Kiinnittäkää huomiota stereotyyppiseen kehonkuvaan, jota lapsenne katsovat televisiosta. Ja mikä ehkä tärkeintä, puhukaa asiasta heidän kanssaan.”
Mayo Clinic ehdottaa myös, että vanhempien tulisi ”pyytää lapsen lääkärin apua… rohkaista terveellisiin ruokailutottumuksiin… pitää silmällä tietokoneen käyttöä… viljellä ja vahvistaa terveellistä kehonkuvaa… ja ottaa yhteyttä, jos epäilee ongelmia.”
DiagnosisEdit
Sim, et al. toteavat, että vaikka ”perusterveydenhuollon lääkäreiden voi olla ainutlaatuisen haastavaa havaita syömishäiriöt niiden alkuvaiheessa, ennen kuin ilmeisiä fyysisiä ongelmia ilmenee ja kun psykologiset oireet ovat hienovaraisia… lääkäri on olennainen jäsen hoitotiimissä ja on ainutlaatuisessa roolissa syömishäiriöiden diagnosoinnissa ja hoidossa.”
Syömishäiriön alkuperäisessä diagnosoinnissa SCOFF-mittaria voidaan käyttää seulontatoimenpiteenä. Se koostuu viidestä kysymyksestä, ja sen täyttäminen vie alle kaksi minuuttia. Kysymyksillä arvioidaan ”AN:n ja BN:n keskeistä psykopatologiaa häiriöiden alkuvaiheessa”, ja ”SCOFF:llä on todettu olevan korkea herkkyys ja spesifisyys AN:n ja BN:n suhteen”. Se sisältää seuraavat kysymykset:
- Saat itsesi voimaan pahoin, koska tunnet olosi epämiellyttävän kylläiseksi?
- Murehditko, että olet menettänyt kontrollin siitä, kuinka paljon syöt?
- Katsotko itsesi lihavaksi, kun muut sanovat, että olet liian laiha?
- Oletko hiljattain laihduttanut yli neljätoista kiloa kolmen kuukauden aikana?
- Voisitko sanoa, että ruoka hallitsee elämääsi?
Vaikka ”2 tai useampi myöntävä vastaus oikeuttaa jatkotutkimuksiin syömishäiriön osalta, on viisasta kerätä lisätietoja syömishäiriön oireista, jos jokin näistä kohdista on vahvistettu, erityisesti siksi, että huomattavan painonpudotuksen tai itseaiheutetun oksentelun pitäisi jo yksinään riittää käynnistämään jatkotutkimukset.”
AnoreksiaEdit
Sim, ym. kirjoittavat, että ”AN:n hoitoa koskevissa käytännön ohjeissa suositellaan monialaista lähestymistapaa, johon kuuluu lääkehoito, ravitsemuksellinen interventio ja psykoterapia.”
BulimiaEdit
Sim, ym. toteavat myös, että ”BN-potilaille kehkeytyviin tehokkaimpiin hoitoihin kuuluu erityyppinen psykoterapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), jossa keskitytään niiden erityisten käyttäytymismallien ja ajattelutapojen muokkaamiseen, jotka ylläpitävät ahmimis- ja puhdistautumiskäyttäytymistä.”
JatkohoitoMuokkaa
Lisähoitoon voi kuulua sairaalahoito laitoshoidossa, osittainen sairaalahoito ja lääkehoito. Erilaiset terapiatyypit (mukaan lukien kognitiivis-behavioraalinen terapia, interpersoonallinen psykoterapia ja perheterapia) voivat myös olla hyödyllisiä. Ravitsemusterapeutin tapaamista voidaan suositella.