RCA tunnustaa useita opin ja uskon julistuksia. Näihin kuuluvat historialliset Apostolien uskontunnustus, Nikean uskontunnustus ja Athanaanin uskontunnustus; perinteinen reformoitu belgialainen tunnustus, Heidelbergin katekismus (kompendiumeineen), Dortin kaanonit ja Belharin tunnustus.
ElämänkysymyksetTiedoksianto
RCA vastustaa eutanasiaa. Kristillistä toimintaa käsittelevän toimikunnan raportissa todettiin vuonna 1994: ”Sen, mitä kristityt sanovat moraalikysymyksistä, pitäisi olla ja yleensä onkin heijastusta heidän perustavanlaatuisesta uskon vakaumuksestaan. Ainakin kolme näistä vakaumuksista vaikuttaa erityisen merkitykselliseltä kysymyksessä siitä, onko hyväksyttävää, että kristityt hakevat lääkärin apua itsemurhan toteuttamiseen äärimmäisen kärsimyksen keskellä./ Perusvakaumus kristityillä on se, että he eivät kuulu itselleen. Elämä on olosuhteistaan huolimatta Jumalan lahja, ja jokainen yksilö on sen taloudenhoitaja… Nykyaikaiset perustelut ”oikeudelle” saada apua itsemurhan tekemiseen perustuvat ajatuksiin kunkin yksilön autonomiasta elämäänsä kohtaan. Kristityt eivät voi vaatia tällaista itsemääräämisoikeutta; kristityt tunnustavat, että ne kuuluvat Jumalalle… Kristityt luopuvat henkilökohtaisesta itsemääräämisoikeudestaan ja hyväksyvät erityisen velvollisuuden, kuten Heidelbergin katekismuksen ensimmäisessä vastauksessa kehotetaan tunnustamaan: ”Minä en ole oma itseni, vaan kuulun – ruumis ja sielu, elämässä ja kuolemassa – uskolliselle Vapahtajalleni Jeesukselle Kristukselle” (Heidelbergin katekismus, Q&A 1)… Päätös riistää oma elämä näyttää näin ollen olevan sen kieltämistä, että ihminen kuuluu Jumalalle./ Toinen vakaumus on, että Jumala ei hylkää ihmisiä kärsimyksen aikana… Kristityt ilmaisevat uskoaan Jumalan rakkauteen luottamalla siihen, että Jumala huolehtii heistä. Päätös lopettaa elämänsä näyttäisi olevan tuon luottamuksen lopettamista… Kärsimys kehottaa ihmisiä luottamaan Jumalaan myös kuoleman varjon laaksossa. Se kehottaa ihmisiä antamaan Jumalan, ei kärsimyksen, määrittää elämänsä ja kuolemansa asialistan./ Kolmas vakaumus on, että Jumalan kansan yhteisössä kuolevista huolehtiminen on taakka, jonka kristityt ovat valmiita jakamaan. Sekä elämisen että kuolemisen pitäisi tapahtua välittävässä yhteisössä, ja kuoleman yhteydessä kristillinen opetuslapseus ilmenee kuolevista huolehtimisena./ Tämä on aikakausi, jolloin monien ihmisten mielestä moraalin säätäminen lainsäädännöllä on kyseenalainen käytäntö. Pitäisikö kristittyjen edistää lainsäädäntöä, joka ilmentää heidän päätelmiään lääkärin avustaman itsemurhan moraalista?… Jos kristityt osallistuvat keskusteluun avusteista itsemurhaa sääntelevistä laeista, se tapahtuu huolista yhteiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin puolesta… Yhteiskunnassa ei ole mitään sellaista yhteistä käsitystä, joka antaisi yleispätevän merkityksen käsitteelle ”haitallinen”. Nöyrästi kristityt voivat yksinkertaisesti tunnustaa tämän ja edetä… jakamaan omia ainutlaatuisia näkökulmia ja kutsua muita pohtimaan niitä ja uskoa, joka antaa niille merkityksen.”
Reformoitu kirkko tuomitsee myös kuolemanrangaistuksen. Vuonna 2000 kokoontunut yleissynodi ilmaisi seitsemän syytä, miksi kirkko vastustaa sitä:
- Huumausrangaistus on ristiriidassa Kristuksen hengen ja rakkauden etiikan kanssa. Rakkauden laki ei mitätöi oikeudenmukaisuutta, mutta se mitätöi koston ja koston motiivit pakottamalla meidät ajattelemaan lunastuksen, kuntoutuksen ja palautuksen termein. Kristus, joka kieltäytyi tukemasta aviorikoksesta vangitun naisen kivittämistä, haluaisi meidän puhuvan maailmalle myötätunnosta, ei kostosta.
- Haudanrangaistuksella on kyseenalainen arvo pelotteena. Kuolemanrangaistus pelotteena -argumentissa oletetaan, että rikollinen tekee eräänlaisen rationaalisen kustannus-hyötyanalyysin ennen kuin hän syyllistyy murhaan. Useimmat murhat ovat kuitenkin intohimorikoksia tai ne tehdään huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena. Tämä ei vapauta tekijää vastuusta rikoksesta, mutta se osoittaa, että useimmissa tapauksissa kuolemanrangaistus pelotteena ei toimi.
- Huumausrangaistus johtaa epätasa-arvoiseen soveltamiseen. Lukuisat vuodesta 1965 lähtien tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että rodullisilla tekijöillä on merkittävä rooli sen määrittämisessä, saako henkilö kuolemantuomion vai ei.
- Huumausrangaistus on menetelmä, joka on avoin korjaamattomille virheille. Kuolemaantuomittujen syyttömien syytettyjen kasvava määrä on selvä merkki siitä, että kuolemantuomioiden langettamisprosessi on täynnä perustavanlaatuisia virheitä – virheitä, joita ei voida korjata sen jälkeen, kun teloitus on tapahtunut.
- Huumausrangaistus jättää huomiotta yritysten ja yhteisöjen syyllisyyden. Tällaiset tekijät saattavat vähentää yksilön vastuuta, mutta eivät todellakaan poista sitä. Yhteiskunnalla on kuitenkin myös jonkinlainen vastuu siitä, että se ohjaa ponnisteluja ja resursseja sellaisten olosuhteiden korjaamiseen, jotka saattavat edistää tällaista käyttäytymistä.
- Huumausrangaistus ylläpitää koston ja koston käsitteitä. Yhteiskunnan toimijana valtion ei pitäisi ryhtyä yksilöiden kostajaksi; sen ei pitäisi ottaa itselleen valtaa tyydyttää jumalallista oikeutta kostonhimoisin menetelmin.
- Huumausrangaistus jättää huomiotta koko kuntoutuksen käsitteen. Kristillisen uskon ei pitäisi olla huolissaan kostosta vaan lunastuksesta. Mikä tahansa menetelmä, joka sulkee oven kaikelta anteeksiantamiselta ja kaikelta toivolta lunastuksesta, ei kestä uskomme koettelemusta.”
Yleisen synodin päätöslauselmassa ilmaistiin tahto ”kehottaa Amerikan reformoidun kirkon jäseniä ottamaan yhteyttä vaaleilla valittuihin virkamiehiinsä ja kehottamaan heitä puolustamaan kuolemanrangaistuksen lakkauttamista ja vaatimaan teloitusten välitöntä lykkäämistä.”
RCA vastustaa yleisesti ottaen aborttia. Yleisen synodin vuonna 1973 esittämä ja myöhemmin vahvistama kanta on ollut, että ”periaatteessa” aborttia ”ei pitäisi harjoittaa lainkaan”, mutta ”monimutkaisessa yhteiskunnassa”, jossa on kilpailevia pahuuksia, ”voi olla poikkeuksia”. Aborttia ei kuitenkaan saisi koskaan valita ”yksilön mukavuuden vuoksi”. Kirkon henkilökunnan tulisi edistää ”kristillisiä vaihtoehtoja abortille”, ja kirkon jäseniä pyydetään ”tukemaan ponnisteluja perustuslain muuttamiseksi” syntymättömien suojelemiseksi.
HomoseksuaalisuusEdit
Vuoden 1978 jälkeen yleissynodi on antanut useita lausuntoja homoseksuaalisuudesta. Homoseksuaalisia tekoja pidetään syntisinä ja ”Jumalan tahdon vastaisina”. Homoseksuaaleja ei kuitenkaan saa syyttää tilastaan. Kirkon on vahvistettava homoseksuaalien kansalaisoikeudet samalla kun se tuomitsee homoseksuaalisen käyttäytymisen (1978). Kirkon on pyrittävä poistamaan homoseksuaalin ”syyllisyyden taakka” ja tunnustettava, että homoseksuaalisuus on ”monimutkainen ilmiö” (1979). Kirkon tulisi rohkaista ”rakkautta ja herkkyyttä tällaisia henkilöitä kohtaan lähimmäisinä ihmisinä” (1990). Vuonna 1994 synodi tuomitsi homoseksuaalien nöyryytyksen ja halventamisen ja tunnusti, että monet jäsenet eivät olleet kuunnelleet ”itsensä hyväksymisen ja ihmisarvon” puolesta kamppailevien homoseksuaalien ”sydämellisiä huutoja”. Vaikka vuoden 2012 yleissynodi kehotti myötätuntoon, kärsivällisyyteen ja rakastavaan tukeen niitä kohtaan, jotka kamppailevat samaa sukupuolta olevien halujen kanssa, se määritteli, että homoseksuaalisen käyttäytymisen puolustaminen tai johtaminen samaa sukupuolta olevien avioliittoon kuuluvien jumalanpalveluksessa on ”kurinpidollinen rikkomus”. Seuraavana vuonna yleissynodi kuitenkin perui olennaisesti tämän lausuman ja nuhteli vuoden 2012 valtuutettuja ”säädyllisyyden ja kohteliaisuuden puutteesta” ja perustuslaillisen vallan anastamisesta. Vuonna 2014 yleissynodi suositteli, että kirkkojärjestyksen toimikunta aloittaisi prosessin avioliiton määrittelemiseksi heteroseksuaaliseksi. Vuonna 2015 yleissynodi kuitenkin hyväksyi prosessin, jossa tutkitaan tapaa ”käsitellä ihmisen seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä”. Niin ikään vuonna 2015 RCA:han kuuluva Hope College Michiganissa päätti virallisesti myöntää etuuksia työntekijöiden samaa sukupuolta oleville puolisoille, vaikka koulu pitää edelleen yllä seksuaalisuutta koskevaa julkilausumaa, jossa kannatetaan perinteistä avioliiton määritelmää.
Lisäksi useat seurakunnat ja luokat ovat äänestäneet julkisesti LGBT-jäsenten hyväksymisestä, muun muassa Classis of New Brunswick ja Classis of Schenectady. Useat näistä seurakunnista, mukaan lukien RCA:han ja United Church of Christiin duaalisesti liittyvät seurakunnat, solmivat samaa sukupuolta olevien avioliittoja. ”Joissakin RCA:n seurakunnissa on homopastoreita, mutta heidän ordinaationsa on peräisin muista kirkkokunnista”. 5. toukokuuta 2017 United Church of Christin ja Reformed Church in America -seurakunnat, jotka tukevat LGBT:n osallisuutta, ilmoittivat perustavansa yhdistyksen duaaliliittoutuneille seurakunnille.
Huhtikuussa 2016 RCA:n työkomitea laati raportin ihmisen seksuaalisuudesta. Mietinnössä tarjotaan erilaisia vaihtoehtoja, joita yleissynodi käsittelee, ja se sisältää vaihtoehdon määritellä avioliitto miehen ja naisen väliseksi avioliitoksi tai määritellä avioliitto kahden henkilön väliseksi avioliitoksi sallien näin samaa sukupuolta olevien avioliitot. Näistä vaihtoehdoista vuoden 2016 yleissynodi äänesti sen puolesta, että avioliitto määritellään ”miehen ja naisen väliseksi”. Tämän äänestyksen oli kuitenkin saatava 2/3 luokkien tuki ja se oli ratifioitava uudelleen vuonna 2017.
Maaliskuussa 2017 ehdotus avioliiton määrittelemisestä ”miehenä/naisena” ei saanut tarvittavia ääniä 2/3:lta luokkien jäsenistä, eikä se näin ollen mennyt läpi. 12. kesäkuuta 2017 yleissynodi äänesti ”suosituksen puolesta, jossa sanotaan, että ’uskollinen noudattaminen RCA:n standardeihin merkitsee siis sen vahvistamista, että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen'”. Lisäksi vuonna 2017 eräs RCA:n classis ordinoi ensimmäisen avoimesti homoseksuaalisen ja naimisissa olevan pastorin, joka oli ’out’ aloittaessaan ordinaatioprosessin.
Naisten ordinaatioTiedoksianto
CCA hyväksyi ensimmäisen kerran naiset diakonin ja vanhimman virkoihin vuonna 1972 ja ordinoi ensimmäisen kerran naisia virkaan vuonna 1979. Vuoteen 1980 mennessä RCA:n yleissynodi muutti Kirkkojärjestyksen kirjaa (BCO) selventääkseen kantaansa naisten ordinaatioon, muun muassa muuttamalla BCO:n I osan 1 artiklan 3 kohdan sanamuotoa ”henkilöistä” muotoon ”miehet ja naiset”.
Vuonna 1980 RCA lisäsi BCO:han omantunnonlausekkeen, jossa sanotaan: ”Jos yksittäiset classiksen jäsenet toteavat, että heidän omantuntonsa, sellaisena kuin se on Raamatun valaisemana, ei sallisi heidän osallistua naisten lisensointiin, ordinaatioon tai virkaan asettamiseen sananpalvelijoiksi, heitä ei vaadita osallistumaan omantuntonsa vastaisiin päätöksiin tai toimiin, mutta he eivät saa estää luokkaa täyttämästä velvollisuuttaan huolehtia naiskandidaattien ja naispappien hoitamisesta, vihkimisestä ja virkaan asettamisesta keinoin, joista kyseiset naiset ja luokan jäsenet ovat yhteisesti sopineet” (II osa, 2 artikla, 7 kohta).
Vuonna 2012 RCA:n yleissynodi äänin 143-69 äänesti omantunnonlausekkeiden poistamisesta. Yleissynodin äänestyksen oli kuitenkin saatava luokkien enemmistön hyväksyntä (classis palvelee samaa tehtävää kuin presbyterio). Lopulta 31 luokkaa äänesti poistamisen puolesta ja 14 niiden säilyttämisen puolesta, ja äänestys vahvistettiin RCA:n vuoden 2013 yleissynodissa.