Mikä on kissankärsämötauti?
Kissankärsämötauti on bakteeri-infektio, joka vaikuttaa imusolmukkeisiin. Se tunnetaan myös nimellä catscratch-kuume tai subakuutti alueellinen lymfadeniitti.
Mikä aiheuttaa catscratch-taudin ja kuka sairastuu siihen?
Potilaat, jotka sairastavat catscratch-tautia, ovat yleensä saaneet raapaisun tai pureman kissalta tai kissanpennulta, joka on saanut tartunnan bakteerista Bartonella henselae, joka on yleinen infektio nuorilla kissoilla. Se tunnetaan myös nimellä Rochalimaea henselae. Bakteeri tarttuu kissasta toiseen kirppujen välityksellä. Kirppujen puuttuessa tartunnan saanut kissa ei voi välittää tartuntaa tartunnan saaneille kissoille. Bakteereja on kissan turkkiin ja kynsiin laskeutuvassa syljessä.
Riskissä sairastua kissankarppikuumeeseen ovat mm. seuraavat henkilöt:
- Omistavat alle 12 kuukauden ikäistä kissaa
- Tartunnan saaneen kissanpennun nuolemat, puremat tai raapimat kissanpennut
- Lemmikkieläimeksi tartunnan saaneelle kissan kissan kissalle
- omistavat vähintään yhtä kissanpentua tai kissaa, jolla on kirppuja.
Kissarauhakuumetta voi esiintyä kaikenikäisillä ihmisillä, mutta yleisintä se on lapsilla ja nuorilla. 80 % kissankarstatautia sairastavista potilaista on alle 21-vuotiaita.
Mitkä ovat kissankarstataudin kliiniset piirteet?
Pientä punaista kohollaan olevaa läiskää kehittyy tartunnan saaneen kissan syljen kosketuskohtiin. Tämä muuttuu nestetäytteiseksi rakkulaksi, joka myöhemmin muodostaa kuorisen haavan. Tämä paranee yleensä ilman arpia muutamassa päivässä tai kuukaudessa. Sitä luullaan usein hyönteisen puremaksi. Useimmiten sitä tavataan käsissä, käsivarsissa, kasvoissa tai kaulassa, koska ihmiset pitävät usein kissanpentuja lähellä rintaansa ja kasvojaan.
Lähimmät imusolmukkeet turpoavat ja aristavat, useimmiten pään, kaulan ja kainalon imusolmukkeet. Tätä kutsutaan alueelliseksi lymfadenopatiaksi. Imusolmukkeet voivat turvota 10-12 cm:n kokoisiksi taudin kahden ensimmäisen viikon aikana. Kysyttäessä potilaat muistavat usein, että kissa on nuollut, purrut tai raapinut heitä edellisen yhden tai kahdeksan viikon aikana.
Noin 50 %:lla potilaista esiintyy muita oireita, kuten:
- kuume
- huonovointisuus/väsymys
- päänsärky
- pahoinvointi ja oksentelu
- kurkkukipu
- ihottuma
- vatsakivut
- yhteiskudoslihastulehdus
Vähemmän yleisiä ongelmia esiintyy noin 10 %:lla potilasta. Näitä ovat mm:
- Parinaud’n oculoglandulaarinen oireyhtymä (POS), jolle on ominaista tulehtunut kyhmy silmässä ja turvonneet imusolmukkeet läheisen korvan edessä
- bakillaarinen angiomatoosi (verisuonten infektio)
- bakillaarinen hepatiitti ja pernatulehdus (maksan ja pernan infektio)
- erythema nodosum (punaiset kyhmyjä säärensuissa)
- sepsis (verenkierron kautta levinnyt infektio)
- enkefalopatia (aivoinfektio)
- bakteeriperäinen endokardiitti (sydänläppätulehdus)
Enkefalopatia on kissankärsämötaudin harvinainen komplikaatio, joka ilmaantuu yhdestä kuuteen viikkoon sen jälkeen, kun imusolmukkeet ovat turvoksissa. Kuumeen, kouristusten ja kooman äkilliset oireet voivat olla pelottavia. Sairaalahoidon ja suurten antibioottiannosten avulla useimmat potilaat toipuvat täysin.
Miten kissankärsämötauti diagnosoidaan?
Diagnoosi perustuu kolmen seuraavista neljästä kriteeristä esiintymiseen:
- kontakti kissan kanssa ja naarmun tai vaurion esiintyminen iholla, silmässä tai limakalvoilla
- alueellinen lymfadenopatia sen jälkeen, kun kaikki muut mahdolliset syyt on suljettu pois
- positiivinen ihotesti kissan naarmuuntumisen taudille
- suggestiivinen biopsia ihosta tai imusolmukkeesta
Millä hoidetaan kissan naarmuuntumistautia?
Komplisoitumattoman kissankarstataudin hoito on edelleen kiistanalaista. Koska kyseessä on hyvänlaatuinen ja itsestään häviävä sairaus, jossa useimmissa tapauksissa alueellinen lymfadenopatia häviää spontaanisti kahdessa tai neljässä kuukaudessa, erityistä hoitoa ei yleensä tarvita. Joidenkin tutkimusten mukaan tietyt antibiootit, kuten doksisykliini, erytromysiini, gentamysiini, rifampisiini, trimetopriimi + sulfametoksatsoli ja siprofloksasiini, voivat kuitenkin merkittävästi lyhentää lymfadenopatian kestoa. Antibiootit ovat perusteltuja potilaille, joilla on vaikeita tai pysyviä kissankärsämötaudin oireita.
Harvinaisissa tapauksissa suuret märkäiset imusolmukkeet voivat säilyä yhdestä kolmeen vuotta. Mätä voidaan joutua tyhjentämään toistuvasti neulan läpi. Kipua ja kuumetta voidaan hoitaa lisäämällä nesteen saantia ja parasetamolia. Lämpimät kosteat kompressiot imusolmukkeisiin voivat vähentää turvotusta ja arkuutta.