Uusi PNAS-lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että syöpäsolut voivat aiheuttaa masennusta
Tuskin tarvitsee mainita sitä, että syövän diagnoosi ja sen jälkeinen tautihoito ovat järkyttäviä ja ahdistavia kokemuksia, jotka vaikuttavat tuntemuksiimme syvällisesti.
Mutta viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana tutkijat ovat alkaneet ymmärtää syövän ja mielentilamme välisen yhteyden syvyyttä.
Tiedemiehet ovat miettineet, että kenties taustalla on jotain syvällisempää kuin näennäisesti järkeenkäypä selitys, jonka mukaan ”se, että sinulle kerrotaan, että sinulla on syöpä, saa sinut masentuneeksi”.
Tarina sai kiehtovan käänteen tällä viikolla, kun uudet yhdysvaltalaiset tutkimustulokset viittasivat siihen, että syöpäsolut saattaisivat aktiivisesti vapauttaa kemikaaleja, jotka voivat vaikuttaa mielialaamme ja saada meidät todennäköisemmin masentumaan.
Vaikka tutkimukseen osallistui vain rottia, ei ihmisiä, jos tulokset ovat sovellettavissa ihmisiin, se olisi virstanpylväs syövän ja masennuksen välisen suhteen ymmärtämisessä. Koska tämän yhteyden ymmärtäminen voisi antaa tutkijoille mahdollisuuden kehittää keinoja syövän ehkäisemiseksi tai hoitamiseksi.
Syöpä ja masennus
Masennuksen ja syövän välinen yhteys on vahva. Esimerkiksi lähes kaksi kolmasosaa rintasyöpäpotilaista kärsii jonkinlaisesta mielialahäiriöstä, ja samankaltaisia lukuja on havaittu muitakin tautimuotoja sairastavien potilaiden keskuudessa.
Mutta tällä on suuremmat kustannukset kuin pelkkä ihmisten onnellisuus. On vahvaa näyttöä siitä, että masentuneille syöpäpotilaille käy itse asiassa huonommin kuin heidän ”onnellisemmille” kollegoilleen.
Viime vuonna julkaistussa artikkelissa todettiin esimerkiksi, että 205 syöpäpotilaan joukossa, joille tehtiin psykologinen arviointi ja joita seurattiin 15 vuoden ajan,
masennusoireet olivat johdonmukaisin psykologinen ennusmerkki eloonjäämisajan lyhenemiselle,
Tälle on useita mahdollisia syitä. Voi olla, että ihmiset, jotka ovat masentuneita jo ennen diagnoosia, eivät ehkä tunne tarvetta käydä lääkärin vastaanotolla seulonnassa tai ilmoittaa syövän oireista, ennen kuin on liian myöhäistä, jotta hoito olisi tehokasta.
Toinen todennäköisempi selitys on se, että ihmiset, jotka masentuvat hoidon aikana, jostain syystä, jatkavat epätodennäköisemmin syöpälääkkeiden ottamista tai jatkavat invasiivisia toimenpiteitä, ja tästä on jonkin verran todistusaineistoa.
Kummallakin tapaa syövän masennuksen perimmäisen syyn ymmärtäminen syöpää sairastavilla potilailla on avaintekijä, kun halutaan ennaltaehkäistä masennuksen vaikutuksia.
Miten syöpä voi aiheuttaa masennusta?
Tohtori Leah Pyter ja hänen Chicagon yliopistossa työskentelevät kollegansa lähtivät tällä viikolla Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistussa artikkelissaan liikkeelle ajatuksesta, että syöpäpotilaiden masennuksella voi olla kolme pääsyytä.
Ensiksi, kuten edellä mainittiin, syövän toteaminen voi jo itsessään masentaa – syistä, jotka me kaikki voimme ymmärtää ja joihin voimme suhtautua empaattisesti.
Toisena syynä voivat olla syöpähoidon epämiellyttävät sivuvaikutukset. Vaikka kemoterapia, sädehoito ja leikkaus pelastavat ihmishenkiä, niillä kaikilla on vaikutuksia, jotka voivat muuttaa henkistä hyvinvointiamme.
Mutta yhdysvaltalaistutkijat ehdottavat, että syövän itsensä tuottamat kemikaalit voisivat olla osallisena. Syöpäsolut erittävät erilaisia kemikaaleja, jotka vaikuttavat elimistömme toimintaan, joten ei ole kovin kaukaa haettua ajatella, että ne voisivat vaikuttaa siihen, miten ajattelemme ja tunnemme.
Tohtori Pyter kollegoineen lähti selvittämään, voisivatko he havaita tällaisia mielialaa muuttavia kemiallisia muutoksia.
Kokeissa he vertasivat terveiden rottien käyttäytymistä ja aivokemiaa niihin rottiin, joille oli kehittynyt rintasyöpä.
Aivomuutokset
Tohtori Pyterin työryhmä havaitsi, että terveisiin rottiin verrattuna rotat, joille oli kehittynyt syöpä, kehittivät myös erilaisia käyttäytymismuotoja, joiden uskottiin olevan masennuksen oireita, kuten marmorikuulojen haudontaa ja uimataidottomuutta. Toisin kuin rotilla, joilla oli akuutti sairaus, kuten bakteeri-infektio, ne eivät kuitenkaan osoittaneet muita tyypillisiä ”sairauskäyttäytymismalleja”, kuten syömättömyyttä, vähäisempää sosiaalista kanssakäymistä tai nukkumista, mikä viittaa siihen, että rotat eivät vain ”tunteneet oloaan sairaaksi”.
”Sairauskäyttäytymismallien” uskotaan nykyään johtuvan kemikaaleista, joita sanotaan sytokiineiksi (sytokiineiksi), ja jotka immuunijärjestelmä tuottaa infektion aikana. Se, että rotat osoittivat joitakin käyttäytymismalleja, mutta eivät toisia, sai tutkijat tutkimaan, mitä sytokiineja eläimet tarkalleen ottaen tuottivat.
Kasvaimia sairastavilla rotilla oli kaikilla korkeampia pitoisuuksia kolmea tiettyä sytokiineja – IL-1β, IL-6 ja TNFα – niiden kasvaimissa, veressä ja aivoissa. Kaikki nämä on aiemmin yhdistetty käyttäytymisen muutoksiin infektioiden tai aivovammojen jälkeen.
Kuten tutkijat huomauttavat julkaisussaan, sytokiinien kohonneet tasot, jopa kohtalaiset tasot, on yhdistetty oppimisvaikeuksiin ja tunne-elämän ongelmiin ihmisillä. Tohtori Pyterin työryhmä uskoo, että sytokiinien vähäiset nousut kasvaimen kasvun keston aikana (kuukausia tai viikkoja) voisivat riittää muuttamaan tunnetilamme merkittävästi.
Ryhmä löysi myös todisteita muista aivojen muutoksista syövän kehittymisen jälkeen, kuten muutoksia kortikosteronin tasoissa, joka on kemikaali, joka osallistuu stressiin reagoimiseen, ja eroja tiettyjen käyttäytymiseen liittyvien geenien, niin sanottujen glukokortikoidireseptoreiden, aktiivisuudessa syöpää sairastaneiden rottien aivoissa.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Tämä tutkimus on ensimmäisiä, joka tarkastelee kemiallisia muutoksia aivoissamme ennen syövän kehittymistä ja sen jälkeen. Sinänsä se tarjoaa alustavaa näyttöä siitä, että kehossamme olevat syöpäsolut saattavat aiheuttaa muutoksia aivoissa. Ja kun otetaan huomioon käytettävissä olevat todisteet, se on varmasti uskottavaa.
Mutta kuten aina, on vielä pitkä matka kuljettava, ennen kuin voimme olla varmoja. Vaikka olemme kaikki osa samaa elämänpuuta, rotilla ja ihmisillä on melko erilaiset aivot. Ja on aina syytä noudattaa varovaisuutta, kun tulkitsee eläimen tunteita tai mielialaa mittaavan kokeen tuloksia. Kuten kirjoittajat itsekin sanovat,
Varovaisuutta on noudatettava ekstrapoloitaessa näitä tietoja syöpäpotilaisiin.
Ajatus siitä, että kasvain – itsessään – voisi laukaista masennuksen, saattaa kuitenkin paradoksaalisesti tarjota lohdun murusen. Koska yksi vaikeimmista tunteista, joista on vaikea päästä eroon, on se, että jokin tietty ongelma on oma vika.
Mutta saattaa osoittautua, että masentuneisuus syöpädiagnoosin vuoksi tai seuraavan kemoterapian pelkääminen ei ole ”oma vika” tai heikkous, vaan hoidettavissa oleva sairaus, jonka aiheuttavat – tai ainakin pahentavat – epänormaalisti kasvavat solut, jotka vapauttavat elimistöön kemikaaleja.
Ja kuten usein huomautamme tässä blogissa – uusien tieteellisten ja lääketieteellisten keksintöjen myötä ymmärrys siitä, miten jokin asia tapahtuu, on ensimmäinen askel tiellä sen pysäyttämiseksi.
Henry
- Jos sinulla on syöpä ja kärsit masennuksesta, saatat kokea, että seuraavat sivut CancerHelp UK -sivustollamme ovat hyödyllisiä