Syötävyys
Joidenkin villien huhujen estämättä kaikkea amarantia voi syödä – jopa glyfosaatille vastustuskykyistä Palmerin siankärsämöä – muutamaa varoitusta lukuun ottamatta. Ensinnäkin mikä tahansa kasvi, joka selviytyy myrkyllisten petrolyyttisten torjunta-aineiden hyökkäyksestä, sisältää todennäköisesti torjunta-aineen myrkyllisiä ainesosia ja siirtää ne eteenpäin sille, joka syö kasvin.
Amarantilla on myös taipumus kerätä nitraatteja ja oksalaatteja, mikä voi tehdä siitä epämiellyttävän ja vaarallisen syödä, varsinkin jos se kasvaa maaperässä, joka on altistunut liikaa kaupallisista lannoitteista peräisin oleville nitraateille.
Siemeniä voi syödä vain kypsennettyinä, sillä raakana nautittuna ne estävät ravintoaineiden imeytymisen.
Miltä se maistuu? Vihanneksina useimmat pitävät amaranttia parempana kuin hyväksyttävänä, mutta ei varmaankaan sitä, mitä kutsuisit ”huippuhyllyksi”. Itse pidän enemmän sen serkusta, karitsankärsämöstä, mutta amarantin lehdet ovat ehdottomasti etsimisen arvoisia.
Minulla on ystävä, joka kuitenkin pitää amarantista enemmän kuin karitsankärsämöstä sen maun vuoksi. Ehkä se on enemmänkin hankittu maku. Tarpeeksi nuorena poimittuna amarantin lehdistä saa hyvää, miedosti maustettua höyrytettyä vihreää, joka muistuttaa höyrytettyä pinaattia, ja maku vaihtelee lajeittain, toiset ovat katkerampia kuin toiset.
Kypsennetyt amarantin siemenet ovat tavallaan pähkinäisiä. Makua kuvataan joskus maanläheiseksi tai ruohomaiseksi.
Ancient Grain?
Ei oikeastaan. Muinainen superruoka? Ehkä. Mutta teknisesti katsottuna amarantinsiemenet eivät oikeastaan ole viljaa. Tattarin tavoin amarantti katsotaan ”pseudoviljaksi”, mikä tarkoittaa periaatteessa sitä, että se ei kuulu heinäkasvien heimoon kuten vehnä ja maissi – minusta se vaikuttaa hienovaraiselta erolta, mutta ilmeisesti pseudoviljan siemenet eivät ole sama asia kuin ”oikeat” viljat.
Vanha se kuitenkin on. Se oli atsteekkien tärkein peruselintarvike ja he viljelivät sitä jo 8000 vuotta sitten. Sitä ennen sitä kerättiin luonnonvaraisena.
Yksi amarantinsiemenen houkuttelevimmista ominaisuuksista vehnänvastaisena aikakautena on yksinkertaisesti se, että amarantti on gluteeniton. Ja toisin kuin monet gluteenittomat vehnävaihtoehdot, se on todella terveellistä.
Ravitsemus
Ravitsemuksen kannalta ”amarantti” on yleensä synonyymi ”amarantinsiemenelle”, joten suurin osa julkaistuista ravitsemustiedoista viittaa siemeniin eli amaranttijauhoon. Satunnaiselle metsästäjälle amarantin lehdet ovat kuitenkin helpommin saatavilla ja vaativat vain vähän käsittelyä siemeniin verrattuna.
Vihannekset muistuttavat pinaattia, punajuurta ja mangoldia – ne kaikki kuuluvat samaan sukuun, Amaranthaceae – mutta amarantissa on yli kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin lehtikaalissa ja neljä kertaa enemmän kuin pinaatissa. Se sisältää myös runsaasti A-vitamiinia ja kalsiumia sekä monia muita terveellisiä vitamiineja ja kivennäisaineita. Katso lisätietoja USDA:n amarantin lehtien ravintoarvotaulukosta.
Amarantin siemenissä on enemmän proteiinia ja vähemmän hiilihydraatteja kuin sekä tattarissa että valkoisessa riisissä, ja sen proteiini on oletettavasti täydellisempää. Tämän tutkimuksen mukaan amarantinsiemenen proteiini muistuttaa eläinproteiinia. Katso USDA:n amaranttijyvien ravintoainetaulukosta täydellinen luettelo ravintoaineista.
Tunnistus
Pigweed-kasvit voivat kasvaa yli metrin korkuisiksi, ja niillä on vuorotellen soikeita tai vinoneliönmuotoisia lehtiä, jotka voivat olla jopa kuusi tuumaa pitkiä.
Vihertävillä varsilla on taipumus muuttua kypsyessään punaisiksi, ja vaikka useimmat siankärsämölajit kasvavat pystyasennossa, maata pitkin kulkevat kurottautuneet siankärsämölajit (Amaranthus blitoides ja Amaranthus blitoides) kasvavat maata pitkin.
Varret ovat tavallisesti sileitä tai lievästi karvaisia, paitsi piikkisiankärsämölajilla (Amaranthus spinosus), jolla on piikkejä – huomasin tämän ensimmäisen kerran, kun pahaa aavistamattomasti kitkeskelin puutarhassani kitkemistäni paljain käsin. Tietenkin viheliäisen piikkinen lajike on se, joka yleensä ilmoittautuu vapaaehtoiseksi sängyissäni.
Amarantin pienet kukat kasvavat satoja pitkin varret, ja ne ovat helposti tunnistettavissa pelloilla, joilla ne näkyvät puuvillan kaltaisten viljelykasvien yläpuolella. Kukkavarret ovat luultavasti kasvin tunnistettavin piirre.
Kukat kuivuvat lopulta ja tuottavat pieniä kuorittuja siemeniä, jotka voidaan sitten korjata.
Elinympäristö
Pohjois-Amerikassa kasvaa sekä kotoperäisiä että kotiutuneita siankärsämölajeja — ainakin yhtä lajia tavataan koko mantereella.
Amarantti/siankärsämön lempipaikkoja ovat häiriintyneet alueet, kuten pellot, pihat ja metsänreunat. Se näyttää sietävän useimpia maaperätyyppejä, mutta se viihtyy todella hyvin hyvin muokatun puutarhan runsasravinteisessa maaperässä. Näen sitä usein peltojen ja puistojen reunoilla. Jos löydät karitsankärsämöä, löydät todennäköisesti myös lähistöllä kasvavaa amarantia, sillä ne ovat samankaltaisia kasveja ja viihtyvät hyvin samankaltaisissa olosuhteissa.
Koska amarantti on niin rikkaruohoinen, maanviljelijöitä vaivaava kasvi, ole varovainen korjatessasi satoa alueilta, joita on saatettu ruiskuttaa myrkyllisillä kemikaaleilla – tai joihin on saattanut imeytyä lannoitteista suuria nitraattipitoisuuksia.
Korjuuohjeet
Vihanneksia varten poimi amarantin lehdet nuorista kasveista välttäen isompia lehtiä – pienemmät tai keskikokoiset lehdet ovat mureampia ja ravinteikkaampia kuin isommat lehdet.
Siemenet ovat valmiita korjattaviksi, kun ne alkavat putoilla kasveista, tavallisesti keski- tai loppukesästä. Leikkaa ensin koko kukkapää irti ja laita se paperi- tai hienoverkkoiseen pussiin, ja anna sen jälkeen kuivua viikon tai kaksi hyvin ilmastoidussa, varjoisassa paikassa, kuten avolavalla. Tai voit käyttää huonetta tai komeroa, jossa on käynnissä ilmankuivain.
Kun siemenet ovat kuivia ja valmiita erottumaan, voit joko puida hieromalla kukkapäitä käsissäsi astian päällä tai lyömällä kukkapusseja varovasti tikulla. Tämä onnistuu paremmin, jos käytössäsi on verkkopusseja.
Siivilöi sitten siemenet siivilän läpi, jotta karkeammat akanat saadaan poistettua. Säilytä puhtaissa purkeissa tai käytä heti.
Keittäminen
Keitä nuoret, mureat siankärsämön lehdet kuten pinaatti; höyrytä tai hauduta/paista voissa tai öljyssä.
Siankärsämön siemeniä ei saa koskaan syödä raakana. Keittääksesi, lisää kiehuvaan veteen ja hauduta kattamattomana 25-30 minuuttia. Jos haluat enemmän keittomaisen puurotyyppisen koostumuksen, käytä yhtä osaa siemeniä kolmeen osaan vettä. Yksi yhdestä tekee todella kiinteän koostumuksen. Yksi osa siemeniä kahteen osaan vettä on hyvä keskitie.