Kun bahabaa ei löytynyt mistään, Kiinan maw-kauppiaat käänsivät huomionsa totoabaan. Mutta totoaba oli jo kriisissä – 1900-luvun alussa ja puolivälissä Meksiko vei suuria määriä tätä kalaa Yhdysvaltoihin, jossa sitä arvostettiin pikemminkin sen lihan kuin uimarakon vuoksi. 1970-luvulle tultaessa liikakalastus oli johtanut sen sisällyttämiseen IUCN:n punaiselle listalle. Kiinan kasvaneen kysynnän vuoksi se on nyt luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.
Ei vain totoaba ole kärsinyt. Liikakalastus Kalifornianlahdella on aiheuttanut tuhoa myös pienelle pyöriäiselle, joka on samankokoinen kuin totoaba. Vaquita joutuu usein vahingossa kalojen pyyntiin käytettäviin hienosilmäisiin verkkoihin. IUCN:n mukaan elossa on tällä hetkellä vain 18 aikuista vaquitaa.
Pimeän kaupan paljastaminen
Totoaba- ja vaquitakalojen ahdinko nousi kansainväliseen tietoisuuteen vasta vuonna 2013, kun valpas tullivirkailija sai aikaan ensimmäisen totoaba-ahvenen takavarikoimisen USA:ssa Meksikon rajalla.
Samana vuonna eräs meksikolainen vaquita-asiantuntija julkisti tutkimustuloksen, joka osoitti, että nykyiset suojelutoimenpiteet olivat epäonnistuneet estämään valaiden tappamista. Vuonna 2014 yhdysvaltalainen luonnonsuojeluryhmä Centre for Biological Diversity julkaisi avoimen kirjeen, jossa vaadittiin verkkokalastuksen kieltämistä kriittisesti uhanalaisen eläimen suojelemiseksi.
Kirje sai Kiinan CITES-yleissopimuksen uhanalaisten lajien tieteellisen toimikunnan panemaan merkille nämä kaukana olevat lajit. ”Tiesimme, että ne olivat CITESin liitteissä ja että kauppa oli kielletty. Mutta emme olleet tajunneet yhteyttä Kiinaan”, sanoo komission johtajan apulainen Zeng Yan.
Kun Kiina selvitti ensimmäisen totoaban salakuljetustapauksensa vuonna 2018, se tapahtui komission etäavulla. Etelä-Kiinassa sijaitsevan Guilinin kansainvälisen lentokentän tullivirkailija, joka ei ollut varma siitä, mitä hän oli löytänyt, lähetti kuvan komission asiantuntijoille ja tunnisti Zeng Yanin avustuksella salakuljetuksen totoaba-mahaksi.
”Vasta ensimmäisten tutkimustemme aikana tajusimme, että on olemassa maanalaista kauppaa… Etulinjan kauppa- ja tulliviranomaiset eivät välttämättä ole nähneet sitä”, sanoi Hua Ning, joka on yhdysvaltalaisen Natural Resources Defense Council -järjestön Kiinan-toimiston ekologian osaston päällikkö.
Yhteinen lainvalvontaliitto
Minkään yksittäisen maan on vaikea puuttua laittomaan toimitusketjuun, joka ulottuu puolen maapallon ympäri. Yhteistyömekanismien luominen vie myös aikaa. Vasta kesäkuussa 2015 Kiina ja Yhdysvallat kävivät ensimmäisen kerran korkean tason keskusteluja siitä, miten salakuljetukseen voitaisiin puuttua.
Ympäristöryhmien tutkimukset vauhdittivat toimintaa. Toukokuussa 2015 Greenpeace raportoi, että totoaba-mätiä oli myynnissä useissa kaupoissa Guangzhoussa ja Hongkongissa. Samana vuonna aloitettiin ensimmäiset viralliset tutkimukset, joissa löydettiin myös Hongkongissa ja Manner-Kiinassa myytäviä yksilöitä.
Lokakuussa 2016 pidetyssä CITES-konferenssissa Kiina, Yhdysvallat ja Meksiko ehdottivat virallisesti, että totoaba-mawaa suojeltaisiin yhdessä.
Totoaba-mawan kaupan valvomisessa yksi vaikeimmista haasteista on sen tunnistaminen, etenkin vilkkaasti liikennöidyillä tullipisteillä. Tämän ongelman ratkaisemiseksi eri hallintoelimet, mukaan lukien Kiinan uhanalaisten lajien kaupasta vastaava valtion virasto, sekä kansainväliset ympäristöryhmät Natural Resources Defense Council ja WildAid järjestivät joulukuussa 2016 Guangzhoussa seminaarin. Tilaisuuteen osallistui yli 100 henkilöä, mukaan lukien Kiinan tulli-, kalastus-, markkina- ja rannikkovartioviranomaisten edustajia.
Tilaisuudessa esiteltiin teknologiaa, jota voidaan käyttää totoaba-ahvenen tunnistamiseen, ja julkaistiin matkapuhelimiin tallennettava visuaalinen nopea tunnistusopas. Yhdysvaltain Fish and Wildlife Servicen ja Meksikon ympäristöviranomaisten edustajat jakoivat myös kokemuksiaan totoaba-ahvenen suojelusta.
Heinäkuussa 2017 järjestettiin toinen työpaja San Felipessä, Meksikossa, lähellä totoaba-ahvenen ja vaquitan elinympäristöjä. Molemmat koulutusaloitteet olivat avainasemassa siinä, että Kiinan tulliviranomaiset pystyivät seuraavana vuonna murtamaan ensimmäisen totoaban salakuljetusoperaationsa.
Mitä seuraavaksi?
Poliisitoiminnan parantuessa on olemassa vaara, että totoaban mawien salakuljetus on nyt siirtymässä yhä syvemmälle maan alle, sanoo Greenpeace Hong Kongin kampanjatyöntekijä Bonnie Tang.
Hongkongissa vain yksi tapaus, jossa on ollut kyse totoaban mawien salakuljetuksesta, on johtanut syytteeseen vuodesta 2015. Hongkongin maatalous-, kalastus- ja luonnonsuojeluviraston uhanalaisten lajien neuvoa-antavan komitean vuoden 2017 kokouksen pöytäkirjat osoittavat, ettei alueella ole löydetty yhtään totoaba-uimarakkoa vuoden 2015 ensimmäisestä löydöstä vuoden 2016 loppuun.
Mutta kauppa ei ole loppunut. Sea Shepherd Asia -järjestön entinen johtaja Gary Stokes kertoo, että kaksi saksalaista elokuvantekijää, jotka toivoivat dokumentoivansa laitonta totoaba-kauppaa, olivat hänen suosituksestaan käyneet Macaossa. Neljässä tunnissa he löysivät jonkun, joka oli halukas myymään heille huippulaatuista totoaba-mahaa. Heille näytettiin kuvia tavaroista, joiden sanottiin olevan Hongkongissa, ja heille kerrottiin, että niiden toimittaminen sinne ei olisi ongelma.
Tästä huolimatta Bonnie Tang uskoo, että Kiinan tulliviranomaisten tehostettu valvonta on tärkeä viesti sekä kauppiaille että kuluttajille. Suurempi mediajulkisuus auttaa myös ihmisiä ymmärtämään totoaba-uimarakon kulutuksen vaikutuksia. Tällainen yleinen tietoisuus on ratkaisevan tärkeää, sillä verkkoviestintä ja matkustamisen helpottuminen lisäävät edelleen sen suosiota ”ravitsemuksellisena” elintarvikkeena.
Tämä auttaa epäilemättä toista kalalajia, joka on tällä hetkellä uhattuna Kiinan uimarakkonälän vuoksi, nimittäin Niilin ahventa. Mutta Meksikon vaquitalle, joka on niin lähellä sukupuuton partaalla, on tehtävä paljon enemmän.
”Emme voi pelastaa vaquitaa vain torjumalla kalanmahojen salakuljetusta”, sanoi Zeng Yan ja huomautti, että myös elinympäristön suojelu on ratkaisevan tärkeää. ”Vain ne voivat varmistaa, että laji pystyy selviytymään luonnollisessa elinympäristössään”, hän lisäsi.